Hyvä ja järjetön vertailu

Myönnetään, itseään ja omia tuloksiaan tulee verrattua lähes automaattisesti toisiin ja muiden tuloksiin. Välillä se onkin ihan hyvä asia, toisen parempi tulos voi motivoida itseäkin yrittämään kovemmin ja kannustaa ottamaan oppia paremmilta. Välillä se voi myös laittaa omaa kuntoaan perspektiiviin ja auttaa löytämään omia heikkouksia ja vahvuuksia, mikä on arvokasta tietoa harjoittelua ajatellen. Vertailussa on siis paljon hyviä asioita, vaikka joskus se voikin ajautua myös kateuden puolelle, eikä vertailu todellakaan ole aina järkevää. Jos joku saa paremman ajan treenistä tai esimerkiksi kyykkää enemmän kuin sinä, on hyvä huomioida, että syyt tähän ”paremmuuteen” voi olla myös jossain aivan muualla, kuin paremmassa fyysisessä kunnossa.

2017_maaliskuu_riikka_voimala-13

Otetaan ensimmäisenä esimerkkinä vaikka kehon mittasuhteiden erilaisuus. Olli Haataja on jo kirjoittanut Lihastohtorin blogiin loistavan kirjoituksen siitä, miten kehon erilaiset mittasuhteet vaikuttavat kyykkäämiseen, joten jos et ole vielä käynyt kyseistä tekstiä lukemassa, niin suosittelen! Lisäksi kehon mittasuhteiden vaikutus on hyvä muistaa muissakin liikkeissä. Lyhyempiraajaiset saavat etua kyykyn lisäksi myös esimerkiksi penkkipunnerruksessa ja käsilläseisontapunnerruksissa, sillä heidän ei tarvitse kuljettaa kuormaa yhtä pitkää matkaa, kuin pidempiraajaisten. Toisaalta taas pidemmät raajat tuovat etua mm. juoksuun ja boksihyppyihin. Toisin sanoen kahden samanpituisenkin urheilijan suoritustekniikat voivat erota merkittävästi toisistaan, jos heidän kehon mittasuhteet ovat erilaiset, puhumattakaan lyhyiden ja pitkien urheilijoiden erilaisista vahvuuksista.

Ulkoisesti havaittavien anatomisten eroavaisuuksien, kuten pituuden, painon ja kehon mittasuhteiden lisäksi suoritukseen voi vaikuttaa myös kaikki se, mikä ei ole suoraan ulkoisesti havaittavissa. Luut, lihakset, jänteet ja lihaskalvot sekä näiden kaikkien keskinäinen järjestäytyminen voi myös osaltaan joko helpottaa tai vaikeuttaa erilaisten liikkeiden suorittamista. Toki esimerkiksi liikkuvuutta pystyy lisäämään harjoittelun avulla, mutta joidenkin anatomisella rakenteella ei yksinkertaisesti mennä sellaiseen asentoon, mikä saattaa toiselle mennä alkulämmittelystä. Tämän on huomannut varmasti moni vammasta kuntoutuva: loukkaantunut raaja ei välttämättä vielä pitkiin aikoihin pysty terveen raajan suorituksiin, vaikkei ulkoisesti mitään eroa olisikaan havaittavissa.

Geenit on määrittäneet hyvin pitkälti meidän pituuden sekä kehon mittasuhteet, mutta lisäksi meidän geeniperimä vaikuttaa myös moneen muuhunkin harjoitteluun vaikuttavaan asiaan. Toisilla on jo syntyjään enemmän hitaita lihassoluja, kun taas toisia on siunattu suhteellisesti suuremmalla osuudella nopeita lihassoluja. Ensin mainitut menestyvät luonnostaan paremmin kestävyyslajeissa, kun jälkimmäisille nopeus- ja teholajit ovat eniten omiaan. Lihassolujakaumaa pystyy kyllä muokkaamaan harjoittelulla, mutta kuten sanottu: geeniperimä vaikuttaa paljolti siihen, miten paljon muokkausvaraa on. Toiset joutuvat työskentelemään useita vuosia saadakseen muutaman kilon lisää lihasmassaa, kun toisiin sama massa voi tarttua yli puolet lyhyemmässä ajassa. Ja toki rasvattoman massan muokkaamisen lisäksi geenit vaikuttavat myös siihen, miten helposti voimme lisätä tai vähentää elimistömme rasvamassaa.

squat3

Tämän kaiken lisäksi suoritukseen vaikuttaa aina myös kasa muita taustatekijöitä sekä tietysti henkinen fokus. Miten hyvin on vaikkapa viime aikoina nukkunut? Onko ruokailu ollut optimaalista? Millaista harjoittelu on ollut ennen suoritusta? Onko lepoa ollut riittävästi? Onko takana sairastelujaksoja? Millainen motivaatio suoritusta kohtaan oli? ym. Niin monta eri tekijää tulisi ottaa huomioon, ennen kuin pystyisi arvioimaan puhtaasti fyysisessä kunnossa esiintyviä eroja. Tällä kaikella haluan siis korostaa sitä, ettei vertailussa aina ole järkeä, eikä siitä kannata masentua saati ylpistyä liikaa, jos joku onkin parempi tai huonompi jossain yksittäisen päivän yksittäisessä suorituksessa. Parasta olisikin verrata itseään pääasiassa vain itseensä: miten suoriutui vaikkapa vuoden takaiseen verrattuna tai miten päivän treeni kulki omaan ”perustasoon” nähden.

JOTEN: Vertailu on luonnollista ja se voi olla myös positiivinen asia, mutta kannattaa muistaa, ettei asiat ole aina niin yksinkertaisia. Toinen ei välttämättä ole parempi isompien treenimäärien, paremman itsekurin tai toimivamman harjoitusohjelman takia, vaan esimerkiksi jonkin anatomisen eroavaisuuden, tasapainoisemman elämäntilanteen tai muun taustatekijän vuoksi. Toisaalta ei tähänkään kannata aina lohduttautua, vaan joskus on myös hyväksyttävä toisten paremmuus, oli syy siihen mikä tahansa. Jos kuitenkin huomaa vertailevansa itseään jatkuvasti toisiin, voi tämän yrittää kääntää nimenomaan voimavaraksi: hakea toisilta motivaatiota omaan harjoitteluun ja vinkkejä hyvistä harjoituksista. Negatiivisena tunteena kateus ja liiallinen vertailu on kuluttavaa ja katkeroivaa, mutta ”terve kateus” voikin toimia osaltaan eteenpäin vievänä voimana.

Kuvat: Otto Rosti / taffer.fi

Read More

Mukaan CrossFit-tutkimukseen?

Miltä kuulostaisi, jos pääsisit kuntotesteihin, jossa saisit tieteellisillä ja luotettavilla menetelmillä tietoa niin omasta kestävyyssuorituskyvystä, voimaominaisuuksista sekä kehonkoostumuksesta, eikä sinun tarvitsisi maksaa mittauksista mitään? Aika pirun hyvältä, eikö totta!

Olen mukana mittausapuna kaverini gradututkielmassa, jonka tarkoituksena on selvittää fyysisiä ominaisuuksia, joilla on vaikutusta crossfitissa menestymiseen. Tutkimukseen mahtuu vielä koehenkilöitä mukaan, joten jos täytät seuraavat kriteerit, eli olet 1) nainen, 2) crossfitin harrastaja, ja 3) haluat tietoa omasta fyysisestä suorituskyvystäsi, niin ota ihmeessä yhteyttä tutkimuksesta vastaavaan Laura Juntuseen: laura.k.juntunen@student.jyu.fi.

Tutkimukseen etsitään vielä etenkin kilpailuista karsiutuneita koehenkilöitä, joten aikaisempi kisakokemus ei todellakaan ole edellytys tutkimukseen osallistumiselle! Mittaukset toteutetaan Jyväskylän Yliopiston liikuntatieteellisen laitoksen tiloissa huhti-kesäkuun aikana, ja mittaukset vievät kunkin koehenkilön kohdalla yhden päivän. Alla vielä tarkempia osallistujakriteereitä ja toki muhunkin saa olla yhteydessä tutkimukseen liittyen: riikkaspasanen@gmail.com.

WW2017

Tarkempia ohjeita: Tutkimukseen haetaan yleisen sarjan crossfit-urheilijoita, joilla on lajiharjoittelu- ja/tai kilpailutaustaa vähintään yksi vuosi. Urheilijoiden tulee olla perusterveitä eikä heillä saa olla tuki-ja liikuntaelimistössä sellaisia vaivoja, jotka rajoittavat testien suorittamista tai voivat vaikuttaa testituloksiin. Lisäksi urheilijoiden pitää olla puhtaita urheilijoita eli urheilussa kiellettyjen aineiden käyttö ei ole sallittua. Tutkimukseen otetaan mukaan:

1) urheilijoita, jotka ovat osallistuneet kuluneen vuoden sisällä vähintään kahteen isoon kilpailuun yleisessä sarjassa (KK2016, Unbroken2106 [yksilö- tai joukkuekisa] ja WW2107)

2) urheilijoita, jotka ovat osallistuneet vähintään kaksiin yleisen sarjan kilpailukarsintoihin viimeisen kahden vuoden aikana (KK2015/16, Unboken2015/16 tai WW2016/17), mutta eivät vielä päässeet kisaamaan.

Eli ehdottomasti vaan viestiä Lauralle tai mulle, jos kiinnostuit! :)

Kuva: Winter War 2017 (Elise Kulmala/Magnetphotography & Valtteri Nygren/Stellar Photography)

Read More

Voimaharjoittelun tärkeys

mv

Eri harjoitusmuotoja ja fyysisen suorituskyvyn ominaisuuksia tulee helposti mietittyä yksittäisinä, toisistaan täysin erillään olevina asioina. Tullakseen kestävämmäksi, pitää tehdä pitkäkestoista kestävyysharjoittelua ja vastaavasti nopeutta saa ainoastaan kovatehoisilla, lyhyillä nopeusharjoitteilla. Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Vaikka eri fyysiset ominaisuudet voidaankin teoriassa jakaa omiin lokeroihinsa, ei jako ole läheskään yhtä selvä käytännössä.

Kestävyysurheilussakin on aina jossain määrin kyse myös voimantuotosta ja nopeusharjoittelukin vaatii riittävän määrän mm. kestävyyttä. Vaikka tiettyjä harjoitusmuotoja pidetäänkin toistensa ”vihollisina” kumoten toistensa harjoitusvasteet, on usealla fyysisen kunnon osa-alueilla myös positiivinen yhteys: kun harjoittelee toista, kehittyy myös toinen. Tästä esimerkkinä voimaharjoittelu, jolla näyttäisi olevan hyvin laajat vaikutukset meidän koko fyysiseen kuntoon:

strength interplay2(Muokattu lähteestä Bompa & Haff: Periodization)

Voimaharjoittelun on huomattu esimeriksi parantavan kestävyysurheilijoiden taloudellisuutta, tehontuottoa sekä suorituskykyä yleisesti. Vaikka suuret voimatasot yhdistetäänkin helposti isoihin lihaksiin, ei voimaharjoittelun tarvitse todellakaan aina tähdätä lihasmassan kasvattamiseen, eikä lihasten kasvu ole ainoa mittari kertomaan voimaharjoittelun tuloksellisuudesta. Etenkin kestävyysurheilussa kehon massa tuleekin pyrkiä säilyttämään melko alhaisena, jottei suorituksen taloudellisuus kärsi. Lihasmassan kasvun sijaan/lisäksi voimatreenistä voi saada selvää hyötyä myös esimerkiksi parantuneen lihasaktivaation, tehontuoton ja koordinaation kautta.

Vaikka puhdasta maksimaalista voimaa (maximal strength) vaaditaankin vain harvoissa lajeissa, huomataan ylläolevasta kuviosta sen olevan tärkeä ominaisuus myös monen muun fyysisen suorituskyvyn osa-alueen kannalta. Maksimivoima on suoraan yhteydessä mm. kestovoimaan (muscular endurance), eli mitä paremmat on maksimivoimatasot, sitä kauemmin jaksaa liikuttaa myös submaksimaalista painoa. Maksimivoimasta saa suoraa hyötyä myös teho- ja nopeuslajeihin, joissa voimaa täytyy tuottaa mahdollisimman paljon, mutta samalla myös erittäin nopeasti. Voiman tärkeydestä kertoo sekin, että kilpaurheilijoilla voimaharjoittelu säilyy mukana ohjelmoinnissa niin harjoitus- kuin kilpailukaudellakin, oli laji mikä tahansa.

Voimaa treenatessa tulee kuitenkin aina huomioida harjoittelun lajinomaisuus. On hyvä muistaa, että paras paikka voimatreenille ei aina välttämättä ole se tavallinen kuntosali, vaan voimaharjoittelua voi olla myös lajinomaisen suorituksen tekeminen joko lisäpainolla, vastuksella tai tavallista painavammalla välineellä. Joskus voimaharjoittelun suunnitteluun tarvitaankin mielikuvistusta ja luovuutta, jotta harjoittelu pysyy lajia tukevana, vaihtelevana ja mielekkäänä! Mutta joka tapauksessa: voimaa tarvitaan, teitpä sitten mitä tahansa!

Lähteet:
Bompa & Haff 2009: Periodization – Theory and Methodology of Training.
Beattie ym. 2014: The effect of strength training on performance in endurance athletes.
Mero ym. 2016: Huippu-urheiluvalmennus – Teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa.
Zatsiorsky & Kraemer 2006: Science and practise of strength training.

Read More

Just wait

Hyvin kulkevaan treeniin tarvitaan yksinkertaisimmillaan tasan kahta asiaa: tarpeeksi motivaatiota ja toimiva fysiikka. Kun nämä molemmat ovat kunnossa, kulkee treeni parhaimmillaan kuin unelma, mutta jos kumman tahansa kanssa on ongelmia, ei treenikään voi kulkea ongelmitta. Yleisellä tasolla tavallisempaa on kai se, ettei motivaatiota löydy tarpeeksi, vaikka fysiikan puolesta mikään ei estäisikään treenaamista. Mutta aivan yhtä tuskaa on päinvastainenkin tilanne: motivaatiota kyllä löytyisi, mutta kroppa ei ole valmis vastaanottamaan treeniä. Ja juuri tämän kanssa mulla onkin ollut hyväksymistä nyt alkuvuodesta.

SONY DSC

Viime vuoden lopulla huomasin motivaation palailevan syksyn kuopasta vähitellen ennalleen ja ajattelin, että tammikuussa voisin alkaa taas treenaamaan ihan tosissaan. Ja niin aloinkin, mutta kroppa päätti heti kertoa sen olleen huono idea. Yksi kova treeni, jonka jälkeen keho nosti lämpöä ja makasin seuraavat kolme päivää sängyssä, vedellen 10 tunnin yöunien päälle vielä viiden tunnin päiväunia. Tapaus saattoi tietysti johtua monestakin asiasta, mutta kun sen päälle lisätään jo kolmatta kuukautta jatkuneet nukahtamis-, palautumis-, ruoansulatus- ja hormonitoiminnan ongelmat, on viesti aika selvä: keho on jo valmiiksi sellaisessa stressitilassa, että kova treeni olisi sille yksinkertaisesti liikaa.

Siinä missä viime syksyn odottelin motivaation palautumista ja pään selkiytymistä, jatkuu odotus nyt sen suhteen, että myös keho lähtisi toimimaan normaalisti. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että äsken kisatut Winter Warit ja edessä olevat Openit ovat nostaneet motivaation korkeammalle kuin pitkään aikaan! Tekisi mieli asettaa itselleen tavoitteita niin treenaamisen kuin kisaamisenkin suhteen, mutta ilman minkäänlaista aikataulua se on aika mahdotonta. Ja pahinta tässä onkin juuri se, ettei voi yhtään tietää kuinka kauan odottaminen vielä jatkuu.

Vaikka tiettyyn pisteeseen asti tekee päällekin hyvää ottaa treenien suhteen vähän kevyemmin, alkaa sitä jossain vaiheessa väkisinkin janoamaan taas tuloksia ja kehitystä. Siinä mielessä olen tietysti onnellinen, että pystyn tekemään edes ylläpitävää treeniä. Mikään paikka ei ole loukkaantunut ja kaikkea pystyy kyllä harjoittelemaan, kunhan muistaa tehdä kohtuudella. Omia ennätyksiä ei kuitenkaan pistetä uusiksi puolikuntoisena ja on valehtelematta aika rankkaa katsoa, miten toiset jatkaa kehittymistä samalla kuin itse polkee vaan paikallaan. Mutta lopulta on vaan luotettava siihen, että jossain vaiheessa kaikki toimii taas niin kuin pitääkin ja molemmat on 100% pelissä mukana: niin pää kuin kroppakin. Siihen asti, odotus jatkuu.

Kuva: Mikko Palosaari / @burnisland
Kuvan trikoot: ZeroPoint Athletic Tights

Read More

2016 wrap up

Pari hassua päivää ja edessä on vuosi 2017! Niin vain tästäkin vuodesta selvittiin.

Niistä muutamista kirjoituksista mitä täällä on viime aikoina näkynyt, on varmaan jo välittynytkin se, ettei kulunut vuosi ole todellakaan ollut mulle helppo. Jouduin kohtaamaan elämän rajallisuuden tuskallisen läheltä, ja samaan aikaan elämässä tapahtui muitakin isoja muutoksia. Ehkä siis sanomattakin selvää, että tämä syksy on ollut elämäni raskain ikinä, mutta toisaalta myös älyttömän opettavainen ja kasvattava. Noina vaikeinakin aikoina mulla oli työ, josta nautin ihan suunnattomasti sekä paljon ihmisiä ympärillä tukemassa ja auttamassa. Paljon on muuttunut ja monta asiaa on vaan ollut pakko opetella hyväksymään, mutta niin vain elämä jatkuu.

Pian alkuvuodesta mulla tulee olemaan hyvin erilainen tilanne, kuin syksyllä. Mun viiden kuukauden työharjoittelu tuli päätökseensä, minkä myötä tammikuussa vapautuu taas enemmän aikaa niin treenaamiselle kuin tälle blogillekin. Syksyn motivaatiokuopastakin ollaan koko ajan hivuttauduttu lähemmäs pintaa ja muutenkin tilanne on tasoittunut sen verran, että uskon sen näkyvän aktiivisempana kirjoitteluna täälläkin!

dsc01438

Parina edellisenä vuonna olin koonnut ihan kunnolla yhteen kuluneen vuoden tapahtumia, mutta tämä saa nyt riittää tällä kertaa. Tuntui vaan jotenkin tarpeelliselta tulla avaamaan tätä omaa tilannetta vielä tämän verran, jotta ensi vuoteen voisi lähteä ns. puhtaalta pöydältä! Mutta näihin fiiliksiin, tervetuloa vuosi 2017! :)

Read More

No excuses – yes actual causes

Treenaamiseen liittyvissä motivaatiokuvissa törmää aika useinkin ”no excuses” -mantraan tai johonkin muuhun vastaavaan. Aina löytyy kyllä aikaa/motivaatiota/puitteet suorittaa treeni, jos vain tarpeeksi haluaa.

If you really want something, you’ll find a way. If not, you’ll find an excuse.

Sinänsä joo ihan käypä ajatus, mutta tässä suoritusyhteiskunnan kontekstissa ei välttämättä se toimivin ajatus kuitenkaan. Mitä sitten, kun niiden todellistenkin syiden ajatellaan olevan vain tekosyitä? Ei suoda sen verran armollisuutta itseään kohtaan, etteikö treeniä voisi jättää väliin aivan helvetillisen työpäivän/kamalien opiskelukiireiden/sairastuneen lapsen tms. takia?

”Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä” on typeästi sanottu, oli se sitten kuinka itse presidentti Kekkosen mielipide tai ei. Joskus elämässä vaan on tärkeämpiäkin asioita kuin treeni ja vaikka liikunta kuinka hyvää tekeekin, ei se vaan aina ole ratkaisu kaikkeen.

img_7200

On täysin ok jättää treeni välistä. On täysin ok olla treenaamatta viikko, vaikka kuukausi jos siltä tuntuu. Joskus sitä vaan tarvitsee, jos ei yksinkertaisesti riitä niitä voimia, aikaa tai motivaatiota. Joskus on parasta antaa itsensä vaan olla ja mennä oman jaksamisensa rajoissa. Tätä näkökulmaa vaan korostetaan aivan liian vähän. ”Get your shit done!” -ajattelutapaa taas työnnetään koko ajan naamalle.

Mä oon priorisoinut tänä syksynä oman henkisen jaksamiseni treenikehityksen edelle, osittain pakosta ja osittain halusta. Treenejä saattoi yhdessä vaiheessa tulla vain 2-3 per viikko tavallisen 5 x vko sijaan, enkä ottanut siitä itselleni lainkaan huonoa omatuntoa. Vain se pelotti, että jos motivaatio ja jaksaminen ovatkin hukassa pidempään ja putoan aivan nollille oman kuntoni kanssa.

Mutta motivaatio alkoikin palailemaan yllättävän nopeasti. Vähitellen treenistä tuli taas rutiini ja siihen sai jotain järkeäkin. Toinen polku olisi voinut olla sekin, että olisin vain puskenut väkisin eteenpäin silloin, kun olisi pitänyt pysähtyä ja romahdus olisi tullut joskus myöhemmin. Aivan varmasti jompikumpi olisi nimittäin lopulta pettänyt: pää tai kroppa. Ja siinä vaiheessa parin viikon kevyempi treenijakso ei välttämättä enää olisikaan riittänyt normalisoimaan tilannetta.

img_3718

Jos koet, että liikunta on sun keino selviytyä hankalinakin aikoina, niin tottakai silloin kannattaa pitää niistä treeneistä kiinni ja liikkua. Mutta jos koet, että liikunta on vaan yksi ylimääräinen stressitekijä jo valmiiksi kuormittavassa tilanteessa, niin silloin kannattaa oikeasti kuunnella vain itseään. Ei Kekkosta.

Read More

Suunta ylös

Processed with VSCO with hb1 preset

Reilu kuukausi sitten kirjoittelin tänne, miten kovemmat treenit ei ole juurikaan maistununeet saati kulkeneet ja kirjoitin siitäkin, miten tänä syksynä on tullut juostua enemmän kuin koskaan. Tästä voidaankin sitten laskea 1 + 1 = voimatasot ovat laskeneet ja CrossFitissa tarvittava metcon-kunto on päässyt rapistumaan tässä syksyn aikana.

Vähitellen olen kuitenkin löytänyt taas motivaatiota treeneihin ja viime aikoina olen panostanut etenkin painonnoston harjoitteluun. Myös pidempiä aerobisia treenejä on edelleen tullut tehtyä sekä näiden rinnalla ihan perus voimatreeniä. Mitenkään kovin fiksuksi ei omaa treenaamista ole voinut sanoa, mutta olenkin mennyt vain sen mukaan, mitä on huvittanut tehdä. Ja nyt onkin tuntunut tosi hyvältä ihan se peruspuurtaminen – peruskestävyyden rakentaminen, tekniikoiden hiominen ja aivan tavallinen voimatreeni. Siispä omat loppuvuoden tavoitteet menikin uusiksi, enkä aio karsia ensi vuoden Winter Wareihin.

Muu elämä on nyt tosiaan heitellyt sen verran, ettei huvita ottaa enää yhtään lisästressiä kisakarsinnoista ja let’s face it – eipä kuukaudessa ehtisikään ihmeitä tapahtua. Jos on koko alkusyksyn treenaillut miten sattuu, ei tilannetta korjata ihan hetkessä. Katsotaan sitten ensi vuoden puolella mihin motivaatio ja kunto riittävät. Kunhan tämä elämä tästä taas asettuu, niin ehkä sitä jaksaa alkaa panostamaan treenaamiseenkin ihan eri tavalla! Mutta näillä mennään ainakin vielä toistaiseksi! :)

Read More

Vieraskirjoittaja – Sanna Venäläinen

Hei kaikki älkää hämmästykö ehkä hieman normaalista poikkeavaa kirjoitustyyliä, sillä tekstin takana kirjoittelee Sanna. Riikka pyysi, että voisin tehdä jonkinlaisen vierailijakirjoituksen tai miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua. Päätin tarttua haasteeseen. Onhan elämässä aina kiva kokeilla jotain uutta, jotain sellaista, mitä on joskus saattanut miettiä, mutta ei sitten kuitenkaan.

sanna2

Kuulin ensimmäisen kerran Riikasta opiskelukaveriltani. Kaverini kertoi minulle Riikan blogista, tytöstä, joka on hurahtanut Crossfittiin ja kirjoittaa siitä blogissaan. Kyseinen ystäväni vakuutteli, että myös minä hurahtaisin – kerroin hänen olevan väärässä! Lopulta kuitenkin päädyin harrastamaan Crosfittiä. Kerran ollessani salilla onnittelin Riikkaa Karjalan Kovin kisapaikasta ja hän kertoi vastaavasti innoissaan, kuinka hänen äitinsä oli sanonut äitiemme olevan työkavereita. Olin siis tiennyt Riikan jo vuosia, mutta tutustuin häneen paljon myöhemmin. Onneksi tutustuin!

Riikka on uskomaton tsemppari ja yksi parhaimmista hetkistä oli jakaa elokuun Karjalan Kovin kilpailuiden kotimatka. Käydä yhdessä läpi kaikki viikonlopun koitokset, iloita onnistumista ja miettiä, missä voisi ensi kerralla olla parempi. Kuka muu voisi tehdä sen paremmin kuin ystävä, joka on mitellyt samaisella areenalla?

Harrastan Crossfittiä ja kun treenaan teen sen kunnolla. Keskityn treeniin jo ennen salille menoa ja pyrin syömään riittävästi ennen ja jälkeen treenin, jotta jaksan tehdä parhaani. Silloin, kun en ole salilla tai salikavereiden kanssa, en ajattele olevani crossfittaaja. Se ei hallitse elämääni, vaikka onkin iso osa sitä. En yleensä edes katso, mitä seuraavan päivän treeni pitää sisällään. Tällöin voin keskittyä jokaiseen treeniin kerrallaan, enkä esimerkiksi ”säästele” seuraavalle päivälle tai murehdi sitä, mitä ”pahaa” on tiedossa.

Treeniohjelmani tuntuu koostuvan lähinnä heikkouksien harjoittelusta kyykyllä twistattuna. Kyykky on ehdoton lempparini, enkä varmaan kyllästy siihen koskaan. Paitsi viime syksynä, kun en Helsinki Showdownissa kyykkäämäni 51 toiston jälkeen kävellyt viikkoon ja loppujen lopuksi sairastuin moisesta koetuksesta. Yritän motivoitua heikkouksien harjoitteluun ajattelemalla, että kun olen tehnyt tarpeeksi monta toistoa, saatan pystyä lisäämään tämänkin liikkeen vielä vahvuuksieni joukkoon. Toki jotkut liikkeet kovasta harjoittelusta huolimatta eivät taida ikinä löytää tietään vahvuudeksi asti. Tempaus ja kippaamalla tehtävät käsilläseisontapunnerrukset tai lyhyet kevyillä kuormilla ja helpohkoilla liikkeillä suoritettavat metconit eivät vain tee kanssani yhteistyötä.

img_6226

img_6239

Nautin työtreeneistä, pitkäkestoisista treeneistä, joissa ei tarvitse mennä missään kohtaa aivan täysillä. Kyse on ennemminkin siitä, että jaksaa koko ajan mennä eteenpäin, eikä anna missään vaiheessa periksi. Treeneistä, joiden aloittaminen ei maistu, mutta joita tehdessä tajuaa vain pystyvänsä jatkamaan, kun on aloittanut viisaasti, eikä hötkyillyt. Jos joku niin loppukiriin pystyminen motivoi. Nautin yksin treenaamisesta siitä, että saan suorittaa oman treeniohjelmani läpi juuri siinä tahdissa kuin minulle parhaiten sopii. Välillä juttelen salilla olevien kavereiden kanssa ja välillä puurran täysillä keskittyen. Toisinaan metconeita tehdessä on kiva, että joku kirittää vierellä tai jakaa ”kärsimyksen”.

Kilpaileminen jännittää aina ja siitä on vaikea nauttia ennenkuin on saanut koko urakan päätökseen. Aiemmin hyppäsin seivästä ja hiihdin kilpaa. Hiihto oli matkasta riippuen paketissa suhteellisen nopeasti ja seiväshypyssä sai aina kolme yritystä jokaista korkeutta kohti. Crossfitissa yksi laji voi epäonnistua ja silti koko kilpailut voivat mennä hyvin, mutta jokaiseen lajiin on vain yksi mahdollisuus (onneksi :)). Parhainta ja pahinta on kai yhtä aikaa se, että koko kilpailu ratkeaa vasta usean lajin tai jopa usean päivän urakoinnin jälkeen. Kuitenkin se fiilis, kun voi kilpailujen jälkeen tuntea antaneensa kaikkensa ja olla tyytyväinen, motivoi sekä treenaamaan että astelemaan uudelleen kilpailukentälle. Vaikka kilpailuja seuraava päivä on yleensä aivan hirveä! Väsyttää, ruoka ei maistu, jatkuva tuskan hiki iskee pintaan jopa portaiden kävelystä, janottaa ja jokainen lihas huutaa lepoa, mutta silti nauttii siitä olotilasta.

sanna

Tällä erää en osaa sanoa enempää kuin että tehkää sitä mistä tykkäätte ja iloitkaa onnistumisista, oli ne millä elämän osa-alueella tahansa. Kaikilla on heikkouksia ja vahvuuksia, joiden hyväksyminen ja ymmärtäminen kehittää eniten – olipa kyse urheilusta tai ei.

– Sanna

Kuvat 1 & 4: Karjalan Kovin / Eino Ansio
Kuvat 2 & 3: Helsinki Showdownista 2015 

Read More

Just run

Viime kuukaudet ovat olleet ihan käsittämättömän hyviä säiden puolesta! Syys- ja lokakuu mielletään helposti koleiksi ja sateisiksi, mutta tämä syksy on ollut kaikkea muuta! Kelit ovat olleet kohdillaan ja hyvä niin, sillä sen ansiosta on tullut juostua enemmän kuin aikoihin. Kerroinkin viime postauksessa, etten ole hetkeen kyennyt tekemään mitään sellaisa treenejä, joissa pitäisi keskittyä tarkasti tai tuottaa paljon tehoja, joten juoksu on ollut ihan täydellinen treenimuoto mulle nyt! Voi vaan painaa menemään musiikit korvilla, sen ihmeempiä miettimättä. Näiden parin kuukauden aikana mulle onkin kertynyt lenkeiltä jo vajaat 100 km, mikä on tosiaan enemmän kuin pitkiin, pitkiin aikoihin.

img_8990

img_8879

img_9034

Syysaurinko, raikas ilma ja kaikki syksyn värit, ja toisaalta pimenevät illat ja kaikki pimeydessä loistavat valot ovat tehneet syyslenkeistä entistä nautinnollisimpia. Vaikka muu kunto ja voimatasot onkin laskeneet tässä hajanaisen treenikauden aikana, niin ompahan ainakin juoksukunto mennyt eteenpäin!

Trikoot: http://zpcompression.com/shop/womens-compression/power-tights-women/
Panta: http://kauppa.taffer.fi/product/35/taffer-headband

Read More

Unbroken8000 karsinta

Tämä syksy on ollut todella hiljaista aikaa täällä blogin puolella, pahoittelut siitä. Mulla on elämässä tällä hetkellä meneillään todella vaikeita asioita, mitkä on vieneet ajatukset ja jaksamisen pois lähes kaikesta ylimääräisestä. Ikävä kyllä myös treenaamisesta. En ole sitten elokuun Karjalan Kovin -kisojen jälkeen saanut treenejä kulkemaan vielä ollenkaan. Ensin pidin ihan täyslepoa kisojen jälkeen, hetken ehdin treenata siinä välissä, kunnes tuli flunssa ja viime aikoina treenaaminen ei yksinkertaisesti ole innostanut.

Kaiken sellaisen tekeminen, jossa pitäisi keskittyä tai saada paljon tehoja irti, tuntuu nyt todella vaikealta. Ja siitä hyvänä esimerkkinä eilen tekemäni Unbroken8000 karsinta. Tiesin tilanteen, ettei treeni kulje tällä hetkellä, joten tavoite karsinnan suhteen oli yksinkertaisesti se, etten luovuttaisi ja jättäisi sen tekemistä kesken. Huono merkki oli sekin, ettei mua jännittänyt ollenkaan. Tuntui vaan pahalta meidän tiimin puolesta, että koko homma saattaa kusta mun takia!

Processed with VSCO with hb1 preset

Unbroken by CrossFit8000 karsinta

Laji 1:

Tavoitteena saada mahdollisimman monta toes to baria (varpaat tankoon -liikettä) kahdeksan minuutin aikana. Aina kun tulee alas tangosta, tulee soutaa saman verran kaloreita, kuin toes to bareissa sai toistoja. Vasta tämän jälkeen saa mennä takaisin tangolle ja jatkaa toes to barien tekemistä.

Lähdin tekemään seiskoja, joita meni sellaiset viisi kierrosta. Siitä toistot putosi parin kierroksen ajaksi viiteen ja viimeisen kierroksen pysyin väkisin tangossa tehden loppuun vielä 15 toistoa. Tuloksena 60 toes to baria.

Laji 2:

Seitsemän minuuttia aikaa löytää oma kakkosmaksimi (2RM) ylöstyönnössä (tanko lähtee maasta).

Ensimmäiseen yritykseen laitoin varman painon, jotta liikkeeseen sai tuntumaa ja siitä oli hyvä lähteä korottamaan. Ensin nousi 60 kg, seuraavaksi 65 kg ja kolmas paino oli 70 kg. Seitsemälläkympillä epäonnistuin ensimmäisellä yrittämällä. Toinen ylöstyöntö jäi eteen, josta sain sen vielä takaisin rinnalle, mutta seuraavakin yritys jäi eteen ja tanko putosi maahan. Aikaa oli vielä jäljellä, joten lepäsin minuutin ja yritin uudelleen. Nyt parempi keskittyminen ja molemmat nousi ylös asti!

Laji 3:

8 minuutin AMRAP (tavoitteena saada niin monta toistoa kuin mahdollista kahdeksassa minuutissa):

20 chest to bar (rinta tankoon -leuanveto)
20 kahvakuulaheilautus @ 16 kg
20 wall ball (seinäpalloheitt0) @ 6 kg
20 etukyykky @ 45 kg
20 boksin yli burpee
20 etukyykky
20 wall ball
20 kahvakuulaheilautus
…etc.

Ylöstyöntöjen jälkeen oli pakollinen kolmen minuutin tauko, jonka jälkeen lähti karsinnan viimeinen laji. Eniten mua jännitti etukäteen etukyykky-burpee-etukyykky yhdistelmä, mutta lopulta kävikin niin, ettei sinne toisiin etukyykkyihin ollutkaan enää mitään asiaa, kun hyydyin jo burpeissa. Tässä lajissa sen huomasi ehkä parhaiten, miten tehot vaan loppui. Itsestään ei yksinkertaisesti saanut enää mitään irti ja tuloksena 99 toistoa.

Jos tilanne olisi eri, olisin tuloksiin (etenkin viimeiseen lajiin) ihan äärimmäisen pettynyt ja tekisin karsinnan vaikka väkisin vielä sunnuntaina uudestaan. Nyt on kuitenkin vaan hyväksyttävä, että treenaamattomuus, psyykkinen kuormitus ja sairastelu tuossa välissä vaikuttaa sen verran, etten tällä hetkellä parempaakaankaan pysty. Ja kuten sanottu, niin harmittaa vaan meidän tiimin puolesta, mutta onneksi nekin jo lohdutteli, että crossfitia tää vaan on. Ja niinhän se onkin.

Mutta jottei tästä nyt välittyisi pelkkiä synkkiä fiiliksiä, niin todettakoon vielä, että töissä (olen Peurungassa kuntoutuspuolella psykologiharjoittelijana) menee edelleen ihan superhyvin ja tykkään työstä ihan älyttömästi! :) Se onkin ollut yksi mun pelastus tänä syksynä, kun on saanut muuta ajateltavaa ja kun siitä on vielä nauttinutkin niin paljon. Pelottaa vaan, miten nopeasti aika menee ja kohta huomaankin harjoittelun olevan jo ohi! (No okei, on tässä onneksi vielä joulukuun loppuun aikaa, mutta silti!) Mutta joka tapauksessa, sunnuntaihin asti on aikaa syöttää karsintatuloksia ja sen jälkeen nähdään, miten meidän french toast mafialle (älkää kysykö :D) käy!

 Ps. Kiitos Zeropointille noista trikoista, ne on ollu ihan parhaat!

Read More