Ensimmäinen työviikko takana

DSC00960

Throwback mökkimaisemiin toiseksi viimeiseltä lomaviikolta

Aloitin viime tiistaina työt Peurungassa psykologiharjoittelijana. Jotkut tietää Peurungan varmasti sen kylpylästä ja kaikista muista aktiviteeteistä sekä tapahtumista, mutta Peurungassa toteutetaan lisäksi erilaisia kuntoutuskursseja, joiden työryhmissä on myös psykologi mukana. Tämän ensimmäisen viikon olen lähinnä kiertänyt mun ohjaajan ja parin muun psykologin kanssa, seurannut heidän työtään sekä tarkkaillut ryhmä- ja yksilötapaamisia vain sivusta, mutta viimeistään parin viikon päästä mulle tulee jo ihan omia ryhmiä vedettäväksi ja omia kuntoutujiakin yksilökäynnille!

Ensivaikutelma paikasta on ihan todella hyvä ja tälläkin viikolla ajelin joka päivä sekä töihin että sieltä pois hymyssä suin! Tajusin jo parin vuoden psykologian opintojen jälkeen, ettei se ns. perinteinen terapiatyö ole sitä mun ominta aluetta ja ehkä siksi tuolla hommat vaikuttaakin niin lupaavalta, koska psykologin rooli on kuntoutustyössä selvästi enemmän ohjaava ja neuvova. Lisäksi työtehtävät ovat monipuolisia, kun on vaikka miten paljon erilaisia kuntoutuskursseja ja ryhmiä, joissa on erilaisia keskusteluja ja lähes joka viikko on taas edessä uusi ryhmä uusilla ihmisillä. Kuntoutus on vielä siinäkin mielessä ihana työkenttä, että sinne tulevat ihmiset ovat lähes aina päässeet kuntoutukseen, eli asiakkaatkin ovat (ainakin useimmiten) myös motivoituneita!

Mun oman ohjaajan lisäksi talossa on myös neljä muuta psykologia, joilta saan mennä milloin tahansa kysymään neuvoa ja lisäksi pääsen tarkkailemaan näiden kaikkien tapaa tehdä tuota työtä. Psykologien lisäksi talosta löytyy mm. fysioterapeutteja, liikunnanohjaajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, ravitsemusterapeutteja… Todella moneen kuntoutuskurssiin liittyy kuntotestejä sekä keskustelua ravitsemuksen ja liikunnan tärkeydestä, joten koen myös mun liikunnan opinnoista olevan hyötyä tuolla ympäristössä työskennellessä. Lisäksi yksi kuntoutuksen tärkeimpiä asioita, tavoitteenasettelu ja motivointi, kuuluu ihan mun lempiaiheisiin muutenkin, joten näkisin että tuun kyllä viihtymään nämä seuraavat viisi kuukautta tuolla paremmin kuin hyvin! :)

Read More

CrossFit lajianalyysi

Kun viime syksynä ilmottauduin kurssille, jossa piti tehdä jostakin valitsemastaan lajista kattava lajianalyysi, ei kovin kauaa tarvinnut miettiä mistä sen halusin tehdä. Koska yksi lajianalyysi crossfitista on jo tehty, ei tismalleen samanlaista tietenkään kannattanut lähteä tekemään. Otinkin omaan työhöni lähtökohdaksi tarkastella crossfitia kilpaurheilulajina – mitä se vaatii, miten kannattaa harjoitella sekä miten optimoida suorituskyky.

IMG_7027

Viimeiset yhdeksän kuukautta olenkin kaivellut CrossFitista löytyviä tilastoja, lukenut aiheesta ja vähän sen vierestäkin tehtyjä julkaisuja sekä hankkinut tietoa eri asiantuntijoilta ja lajin urheilijoilta. En varmaan ikinä ole tehnyt mitään koulutyötä niin huolella ja antaumuksella kuin tätä! Ajattelin kuitenkin, että jos kerran lähden työtä tekemään, niin tehdään sitten kerralla hyvä. Ja niin syntyi 59 sivun kokonaisuus, joka käsittää CrossFitin ominaispiirteet lajina, sen fyysiset ja psyykkiset vaatimukset, lajin fysiologiaa, parhaimman tavan valmentautua lajissa sekä esimerkin huipulla kilpailevan urheilijan harjoittelusta.

Itse ainakin opin työtä tehdessä paljon uutta, joten toivottavasti siitä on iloa muillekin!

Tässä linkki työhön: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/49997

Read More

Yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu: Teoriasta käytäntöön

Liikuntabiologian laitos järjesti tällä viikolla symposiumin, joka käsitteli kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistämistä. Tapahtumassa oli useita eri puhujia, joista jokainen toi oman näkökulmansa voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämiseen, sekä miten tieteellisesti tutkittua tietoa aiheesta voidaan hyödyntää käytännön harjoittelussa ja valmennustyössä. Seminaarit olivat todella mielenkiintoisia ja vaikka moni puhuikin usein tietysti oman urheilulajinsa näkökulmasta, pystyi monia asioita silti soveltamaan myös yleiselle tasolle ja crossfitiinkin sopivaksi. Ihan kaikkiin seminaareihin en valitettavasti päässyt ja paljon mielenkiintoisia luentoja jäi kuulematta, mutta tässä jotain tärkeimpiä asioita, joita mulla jäi symposiumista mieleen!

IMG_2693

1. Kestävyyttä ja voimaa voi harjoitella samaan aikaan tuloksekkaasti, jos harjoittelun intensiteetti säilyy matalana, eikä harjoitusjakso ole kovin pitkä. Siinä vaiheessa, kun treenin intensiteetti kasvaa tai harjoittelua jatketaan pidemmän aikaa, alkaa liika kestävyysharjoittelu haittaamaan voimatulosten optimaalista kehittymistä. Lihas ei voi adaptoitua täydellisesti kumpaankin harjoitusmuotoon, sillä niiden harjoitusvasteet ovat niin erilaiset.

2. Voimaharjoittelua on syytä sisällyttää jokaiseen harjoituskauteen. Jos voimaharjoittelun lopettaa, lähtevät voimatulokset laskuun, vaikka räjähtävää voimaa ja tehoharjoittelua jatkettaisiinkin.

3. Voimaharjoittelu tukee lähes kaikkea muuta harjoittelua. Voima auttaa taidon oppimisessa, ja voimaharjoittelu (oikealla tavalla toteutettuna) on hyödyllistä myös kestävyysurheilijoille. Etenkin maksimivoiman harjoittaminen voi parantaa kestävyysurheilijoiden taloudellisuutta, tekniikkaa sekä ennaltaehkäistä vammoja ilman mitään mainittavia negatiivisia vaikutuksia.

4. Harjoitellessa todella kovatehoisesti, esim. HIIT (High Intensity Interval Training) tyyppisesti, on hyvä huolehtia riittävästä hiilihydraattien saannista. Jatkuva liian vähäinen hiilihydraattien saaminen voi johtaa jatkuvasti alentuneisiin hh-varastoihin, jolloin keho voi ajautua helpommin ylikuntoon.

5. Jos sekä voimaa että kestävyyttä haluaa treenata samalla harjoituskerralla, kannattaa sitä ominaisuutta harjoittaa ensin, jonka haluaa ensisijaisesti kehittyvän. Parhaimpia tuloksia kuitenkin saisi, jos eri ominaisuuksia harjoittelisi eri harjoituskerroilla, tai kaikista mieluiten kokonaan eri päivinä.

6. Voiman ylläpitoon vaaditaan vähintään yksi voimatreeni 7-10 päivän välein, kerta kahdessa viikossa ei vielä riitä ylläpitämään voimatasoja.

7. Vaikka itse lajisuoritus ei olisikaan pääasiassa aerobista suorituskykyä vaativa (pitkää ja matalatehoista suorittamista), auttaa hyvä aerobinen kunto palautumaan nopeammin, sekä kehoa kestämään kovat treenit ja kilpailut.

8. Triathlon-urheilijakin voi hyötyä suuresta määrästä voimaharjoittelua. Triathlonisti voi tehdä jopa hypertrofistyyppistä (lihasmassaa lisäävää) harjoittelua, sillä suuret määrät kestävyysharjoittelua kuitenkin inhibovat lihasmassan kasvua niin, ettei kehonpaino pääse nousemaan (mikä olisi haitaksi triathlonissa).

9. Voimaharjoittelun tulisi aina tukea itse lajia ja voimaliikkeiden tulisi olla lajille tyypillisiä. Voimaharjoittelu ei saa häiritä lajitreenejä, vaan ainoastaan tukea ja täydentää niitä.

10. Kestävyysharjoittelu paastotilassa (esim. aamuaerobiset tyhjällä mahalla) saattaa akuutisti nostaa rasvojen käyttöä energiaksi, totuttaa elimistöä käyttämään rasvoja paremmin energianlähteenä ja parantaa suorituskykyä matalatehoisissa harjoituksissa, mutta sillä EI ole suurta vaikutusta ns. rasvanpolttoon (rasvamassan vähentämiseen).

Read More

Oma opintopolkuni

Nyt on sitten tämän syksyn opinnot startanneet ihan kunnolla, ja pitkästä aikaa on tullut istuttua myös psykologian luennoilla! Viimeiset pari vuotta on kulunut lähes pelkästään vain liikunnan opintojen parissa, mutta nyt olisi aika saattaa päätökseen myös nuo psykologian puolen opinnot. Näin viimeistä opiskelusyksyä aloitellessa ajattelin kertoa vähän tarkemminkin omista opiskeluistani ja omasta opintopolustani, siitä miten olen päätynyt opiskelemaan sekä psykologiaa että liikuntaa.

IMG_4317

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään selvää näkemystä siitä, mikä minusta tulee isona. Lapsuudessakin unelma-ammatti vaihteli lähes joka kuukausi, milloin halusin eläinlääkäriksi, milloin laulajaksi, joskus taas haaveilin huippu-urheilijan urasta tai sitten keksin haluta delfiininkouluttajaksi. Yhdessä vaiheessa suunnittelmana oli myös muuttaa Lappiin ja perustavaa oma huskyfarmi.. Mitään järkevää saati pysyvää suunnitelmaa en kuitenkaan missään vaiheessa saanut aikaiseksi. Nuorempana epätietoisuus ei vielä sen enempää häirinnyt, mutta kun lukion kolmannellakaan ajatukset eivät alkaneet selkiytymään, aloin jo vähän huolestuttamaan. Olin jopa vähän kateellinen niille, joilla oli jokin selvä kutsumusammatti ja tulevaisuuden suunnitelmat täysin selvillä.

Pitkien pohdintojen tuloksena sain kuitenkin rajattua mielenkiinnonkohteeni kolmeen eri alaan: kieliin, oikeustieteelliseen ja psykologiaan. Vaikka liikunta olikin aina ollut yksi lempiaineistani, ei siitä jotenkin vielä tuolloin osannut ajatella itselleen ammattia. Kiinnostuin kuitenkin jo lukion ensimmäisellä psykologiasta, vaikka meidän opettaja olikin mitä oli.. En edes käynyt kaikkia psykan kursseja ja kirjoituksiinkin opiskelin pääasiassa itsenäisesti. Niimpä pohdinnat ja opinto-ohjaajan kanssa vietetyt juttutuokiot johtivat lopulta siihen, että hain opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon ja pääsinkin aloittamaan opinnot heti kirjoitusten jälkeen syksyllä 2010.

IMG_4992

Ensimmäisenä vuonna tuntui, että ala on juuri se oikea mulle. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja kaikki opiskelukaveritkin olivat niin innoissaan. Kerrankin tunsi myös saavansa kunnollista opetusta aiheesta ja sen myötä tietysti oppikin ihan eri tavalla ja ymmärsi asioita paremmin. Paljon kuuli myös sitä, miten vaikea psykologiaa on päästä opiskelemaan, joten olihan sitä nyt pakostikin ylpeä ja innoissaan!

Myös toinen opiskeluvuosi lähti rullaamaan hyvin, mutta sen aikana aloitin lisäksi työt ryhmäliikuntaohjaajana ja samalla kuntosaliharrastuksesta tuli säännöllinen osa elämää. Kiinnostus liikuntaa kohtaan tuntui kasvavan koko ajan, ja mitä enemmän aloin miettimään valmistumista ja tulevaa ammattiani, sitä vakuuttuneempi olin, ettei psykologia ehkä olekaan se paras ala mulle. Talvella 2012 syntyikin päätös hakea liikunnalle opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa. Tuolloin en tullut edes ajatelleeksi muita vaihtoehtoja, vaan ”liikunnalla opiskelu” oli yhtä kuin liikuntapedalla opiskelu. Kävin pääsykokeissa, mutta en päässyt sisään, joten oli turvauduttava plan B:hen: jatkaa vielä psykologian parissa ja tehdä kandi valmiiksi, sekä lukea terveystieteiden perusopinnot sivuaineeksi kandidaatin tutkintoon.

Kun sitten syksyllä 2012 pääsin aloittamaan uuden sivuaineeni parissa, tajusin siihen kuuluneen liikuntabiologian peruskurssin kiinnostavan paljon enemmän, kuin yksikään sillä hetkellä pyörinyt psykologian kurssi! Olin jo päättänyt, että tulen hakemaan liikunnalle uudelleen ensi keväänä, mutta nyt mielenkiinto oli siirtynyt liikuntapedagogiikan puolelta liikuntabiologiaan ja sieltä etenkin valmennus- ja testausoppiin. Mitä enemmän otin alasta selvää, sen varmemmaksi tulin, että tuota haluan tehdä työkseni.

Panostin pääsykokeisiin paljon, sillä tiesin, että mulla oli paikattavaa ainakin 30 pisteen verran, sillä en ollut lukenut lukiossa pakollisia kursseja enempää kemiaa enkä fysiikkaa. Onneksi sain lähtöpisteistä kuitenkin muuten ihan hyvän tuloksen ja myös kirjallinen koe meni hyvin. Tein ennen toista pääsykoevaihetta vaikka kuinka paljon laskutoimituksia viime vuosien pisterajojen, sisäänottoprosenttien sekä omien edellisen vuoden liikuntatesteistä saamieni pisteiden perusteella, että miten hyvin mun pitäisi pärjätä ja saada missäkin osiossa pisteitä. Haastattelu ratkaisi 60 pisteen verran, joten päädyin siihen, että kunhan en mokaa sitä ihan täysin, niin mulla pitäisi olla ihan hyvät mahikset. Ja hyvinhän siinä kävi, sisään päästiin!

IMG_7830

Syksyllä 2013 fiilikset olikin ihan katossa ja olin aivan innoissani uusista opinnoista! Kun on koko edellisen lukuvuoden vaan haaveillut liikunnalla opiskelusta ja istunut luennoilla, jotka ei ihan hirveästi enää jaksaneet kiinnostaa, niin olihan se ihan huippua päästä lukemaan juuri sitä, mistä oli haaveillutkin. Olin ihan fiiliksissä jopa perus anatomian pänttäämisestä ja silloin jos koskaan oli tunne, että tää on mun juttu ! Ja parastahan tässä on se, että tuo tunne on vain voimistunut koko ajan. Liikunnalle pääseminen nosti mun opiskelumotivaation korkeammalle kuin koskaan ja pitkästä aikaa tuntui taas siltä että opiskelee, koska ihan oikeasti haluaa oppia eikä vain suorittaa kursseja.

Koska psykologian opinnot olivat kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, enkä halunnut jättää asioita kesken, niin päätin suorittaa maisterin tutkinnon molemmilta aloilta. Otin siis liikuntabiologian toiseksi pääaineeksi psykologian rinnalle ja siirryin suorittamaan liikunnalta ns. siltaopintoja, jotta mut voitiin siirtää suoraan maisterivaiheeseen. Viime syksynä pääsinkin aloittamaan maisterivaiheen opinnot, eli hyppäsin liikunnan nelosvuosikurssilaisten kanssa samaan vaiheeseen. Siinä sivussa kävin myös muutamia kakkosille, eli omalle vuosikurssilleni tarkoitettuja kursseja, mutten oikeastaan ollenkaan psykologian opintoja. Tuo 2014 syksy oli vielä hyvin pitkälti luentoja, demoja ja tenttejä, mutta keväällä opiskelu muuttui selvästi itsenäisemmäksi ja opinnot painottuivat nyt jo selvästi gradun kirjoittamiseen ja varsinaisia luentoja oli enää vain muutamia.

Ja nyt on sitten palattu taas psykologian opintojen pariin ja liikunnalta en tänä syksynä käykään kuin yhden ainoan kurssin. Musta tuntui pitkään siltä, ettei psykologian opinnot ihan hirveästi enää kiinnosta ja olin vaan tyytyväinen, kun sain ne pari vuotta olla pääasiassa liikunnan opintojen parissa. Nyt on kuitenkin myös psykan opintoja kohtaan herännyt mielenkiinto ihan uudella tavalla ja kaikki tämänkin syksyn opinnot vaikuttaa ihan todella mielenkiintoisilta! Ensi keväänä olisi sitten tarkoitus suorittaa psykologian viiden kuukauden mittainen harjoittelu ja viimeistellä vielä loputkin opinnot, joten voisin valmistua jo mahdollisesti ensi kesänä. Vaikka vuosi onkin lyhyt aika, niin tässä tuntuu olevan vielä niin paljon hommaa, ettei sitä edes osaa ajatella, miten lähellä tuo valmistuminen onkaan. Sen jälkeen suunnitelmat onkin vielä täysin auki, mutta meinasin kirjoittaa tämänhetkisestä unelma-ammatista vielä oman juttunsa, kun siitä on joskus postausta toivottukin! :)

Read More

Liikunnan pääsykokeet: osa 2

No niin, nyt kun liikunnan kirjallisista kokeista on selvitty, on aika kohdistaa katseet pääsykokeiden toiseen vaiheeseen! Liikuntapedagogiikalle ja liikuntabiologialle hakevilla on tosiaan muuten samat pääsykokeet, mutta pisteiden painotus menee hieman eri tavalla, ja liikuntabiologialle hakevien pääsykokeisiin sisältyy myös haastattelu. Jos joku haluaa käydä lukemassa vielä tuon ensimmäisen, kirjallista koetta käsittelevän osan, niin se löytyy täältä!

Liikunnan pääsykokeiden toinen vaihe käsittää liikuntatestit, opetustuokion sekä liikuntabiologian puolelle hakeville myös haastattelun. Liikuntatesteihin sisältyy yleisurheilu-, hiihto-, luistelu-, rytmiikka-, telinevoimistelu-, palloilu- ja uintiosiot. Opetustuokion suorittavat kaikki, haki pedagogiselle puolelle tai ei, mutta liikunnanopettajaksi hakevilla sen painoarvo on suurempi. Liikuntabiologialle hakevilla taas haastattelu on suuressa roolissa, joten siihenkin kannattaa valmistautua hyvin!

Tässä siis kaikki vinkit, mitä omiin pääsykokeisiini pohjaten osaan antaa tuota pääsykokeen toista vaihetta varten! :)

rata-tile

LIIKUNTATESTIT

Yleisurheilu

Yleisurheilussa on viime vuosina kysytty lähes poikkeuksetta vauhditon 10-loikka. Suoritus on siitä haastava, että siinä ratkaisee niin tekniikka kuin tuloskin. Loikat täytyy siis osata rytmittää hyvin ja samalla päästä mahdollisimman pitkälle. Vaikka kokeiluja saakin tehdä etukäteen, on virallisia suorituksia vain yksi, joten sitä ei kannata mokata! Loikkaamalla esimerkiksi vahingossa 9 tai 11 kertaa, et saa pisteitä lainkaan. Myös kuulantyöntöä on saatettu kysyä, ja siinäkin sekä tekniikka että tulos ratkaisee.

Ainakin siis loikkiminen kannattaa opetella, sekä tietysti varautua myös muihin mahdollisiin lajeihin. Keihäänheittoa, korkeushyppyä tai aitajuoksua ei kai ole juuri koskaan kysytty, mutta on niihinkin hyvä olla silti valmistautunut!

Rullahiihto

Jos et ole ikinä hiihtänyt rullasuksilla, hanki sellaiset käsiisi mahdollisimman pian. Mun onni oli ihana ystävä, joka lainasi mulle rullasuksiaan koko kevääksi niin, että sain harjoiteltua sitä ihan kunnolla. Hiihdin sinä keväänä varmaan enemmän, mitä viimeisinä kymmenenä talvena yhteensä! Ne vaatii nimittän yllättävän paljon totuttelua, ja itse ainakin halusin tuntea oloni oikeasti varmaksi niiden kanssa. Hiidossakin kun on vain se yksi pisteytettävä suoritus, jossa kaiken olisi mentävä nappiin!

Hiidossa kysytty tyyli on ollut lähes poikkeuksetta se vaikein, eli vuorohiihto. Siinä pitää osata rytmittää potkut hyvin, pysyä pystyssä yhdenkin suksen varassa, käyttää käsiä ja sauvoja oikein sekä mennä vielä hyvää vauhtiakin! Ei mitään kovin helppoa hommaa rullasuksilla, joten harjoittelu todellakin kannattaa!

ski&skates

Luistelu

Luistelussa tulee suorittaa jonkinlainen rata, johon kuuluu esimerkiksi erilaisia kiihdytyksiä ja jarrutuksia, suunnan muutoksia, takaperin luistelua, sirklausta ja ulko- tai sisäkaaria. Hiihdon lisäksi luistelu oli oma heikkouteni, jota harjoittelin keväällä ahkerasti. Suosittelen ehdottomasti käymään kevään aikana edes kokeilemassa luistelua, jos viimeisimmästä jääkontaktista on jo aikaa. Samalla voi koittaa noita mahdollisesti kysyttäviä asioita, kuten ulkokaaria tai sirklausta. Mulla kehittyi juurikin nuo ulkokaaret aivan älyttömästi sen yhden kevään aikana, mutta valitettavasti tästä ei ollut pääsykokeissa apua. Vaikka niitä pitikin tehdä, niin meillä koko rata alkoi niillä ja muahan jännitti niin että jalat vapisi, eikä niistä tullut oikein mitään! :D

Rytmiikka

Rytmiikka on erilainen pojilla ja tytöillä, joten en osaa kertoa, kuin tyttöjen osuudesta. Meidän ainakin täytyi opetella ulkoa lyhyt koreografia, joka tuli esittää musiikin tahtiin. Opetellun koreografian alkuun tuli lisäksi itse improvisoida joku pieni liikesarja. Tämän lisäksi tuli opetella myös kaksi erilaista loikkasarjaa, mutta niitä ei tarvinnut tehdä musiikkin tahtiin.

Koska koreografiat ja muut liikkeet paljastetaan vasta juuri ennen suoritusta, on rytmiikkaa varten vaikea valmistautua etukäteen. Voin kuitenkin kertoa, että jos löytyy edes jonkun verran rytmitajua, ja osaa liikkua musiikin mukana oikeaan tahtiin, pääsee tässä jo aika hyville pisteille! Mikään tanssija ei siis todellakaan tarvitse olla, ja mäkin sain ei-niin-sulavilla kehonliikkeilläni ja vähän sinne päin menneillä loikkasarjoillani tästä pistettä vajaan täydet!

Telinevoimistelu

Ensimmäinen vinkki: opettele kärrynpyörä / puolivoltti ja kieppi / kippi. Toinen vinkki: keskity videolla näytettäviin liikkeisiin. Telinevoimisteluosio koostuu kolmesta eri osasta. Ensin suoritetaan ennalta määrätyt liikkeet, eli juurikin nuo kärrynpyörät, puolivoltit, kiepit ja kipit. Pisteitä saa enemmän, mitä haastavamman tempun osaa, eli tässäkin tapauksessa puolivoltti on arvokkaampi kuin kärrynpyörä, ja kippi parempi kuin kieppi. Toisessa osassa näytetään suoritettava sarja videolta, joka tulee opetella ulkoa. Sarjaan kuuluu usein jotain renkailla tehtäviä liikkeitä, käsilläseisontaa, kuperkeikkaa, hyppyjä ja tasapainoliikkeitä. Kaikki tulee suorittaa mahdollisimman tarkasti videon mukaisesti, eikä videota näytetä kuin kaksi kertaa, joten siksi tuo vinkki kakkonen! Viimeisenä testataan myös liikkuvuus sillalla sekä eteentaivutuksella. Kolmas vinkki voisikin kuulua: venyttele! Kankeat saavat miinuspisteitä, riittävän liikkuvuuden omaavat selviävät ilman pistevähennyksiä.

voimistelu-uinti

Palloilu

Palloilua varten kannattaa opetella edes alkeet jalkapallosta, lentopallosta sekä pallon heittämisestä. Jalkapallon kanssa voi joutua tekemään mm. syöttöjä, haltuunottoja ja kuljetuksia, ja mitä nopeammin ne osaa, sen parempi. Lentopallosta suosittelen opettelemaan ainakin hiha- ja sormilyönnit. Meitä ainakin arvioitiin ihan vain siinä, kun palloteltiin parin kanssa juurikin noita kahta lyöntiä käyttäen. Lisäksi yksi taito, mikä kannattaa opetella ihan vain varmuuden vuoksi: pallon heittäminen seinään ja sieltä kiinniottaminen. Meidät nimittäin laitettiin tekemään niinkin älytöntä hommaa, kun heittämään kahta palloa seinään niin, että oikealla heitto, vasemmalla koppi ja molempien pallojen piti pysyä liikkeessä (hallitusti) mahdollisimman pitkään. Ne pallot eivät edes olleet minkään tietyn urheilulajin palloja, vaan enemmänkin jotain superpalloja, jotka pomppivat miten sattui!

Uinti

Uintiin riittää oikeastaan kaksi vinkkiä: opettele rintauinnin potku sekä painavan esineen sukeltaminen. Uinnissa joutuu lähes aina tekemään kymmenen rintauinnin potkua ilman käsiä, joiden tarkoituksena on päästä mahdollisimman pitkälle. Jos tekniikka on kunnossa, määrää pituus pisteet. Jos taas tekniikka ei vastaa rintauinnin potkua, ei saa pisteitä ollenkaan, vaikka olisi päässyt kuinka pitkälle.

Toisena tehtävänä uinnissa on ollut noutaa altaan pohjasta kaksi n. 5kg esinettä mahdollisimman nopeasti. Lähtö tapahtu altaan reunalta, kumpikin esine on haettava yksitellen ja suoritus päättyy, kun molemmat esineet on saanut altaan reunalle nostettua. Tyylipisteitä ei anneta, joten vain nopeus ratkaisee. Tietysti hyvä tekniikka on usein yhtä kuin nopeampi suoritus!

korkeus-fudis

OPETUSTUOKIO

Opetustuokiossa jokainen hakija saa aiheen, joka tulee ”opettaa”, eli pitää aiheesta tunti muille ryhmäläisille. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, aina hiphopista jonglööraukseen, joten mitä tahansa saattaa tulla eteen! Omaa ”tuntiaan” saa suunnitella 10 minuuttia ja itse opetus kestää yhteensä viisi minuuttia. Aiheet arvotaan, ja aiheen lisäksi saa myös melko tarkat ohjeet, miten asia tulee opettaa. Viimeisellä kahdella minuutilla opetettavaa asiaa pitää vielä soveltaa jotenkin ja tähänkin saa kyllä tarkat ohjeet. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. omiin esiintymistaitoihin, tilan ja välineiden käyttöön, oppilaiden aktivointiin ja vuorovaikutukseen, ohjeiden selkeyteen sekä palautteen antoon. Vaikka siis saisit aiheen, mistä et osaisi mitään, sovella silti jotain, esiinny itsevarmasti, laita toiset liikkeelle ja anna tunnista palautetta. Muita olla iloinen ja motivoiva, äläkä anna jännityksen häiritä liikaa! :)

HAASTATTELU

Pitkän päivän päätteeksi on vielä 10-15 minuuttia kestävä haastattelu, jolla pyritään selvittämään hakijan soveltuvuutta alalle, motivaatiota päästä opiskelemaan, sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Haastattelussa voidaan kysyä mm. miksi hait juuri liikuntabiologialle, mikä pääaineista kiinnostaa eniten, mitä haluat tehdä valmistuttuasi sekä onko sinulla aiempaa valmennuskokemusta. Myös omasta urheilutaustasta ja suurimmista urheilullisista saavutuksista voidaan kysyä. Selvää visiota tulevaisuuden suunnitelmista ei tarvitse välttämättä olla, kunhan osoitat ymmärtäväsi, mitä liikuntabiologialle opiskellaan ja miksi sieltä voi valmistua, ja osoitat oman motivaatiosi sekä mielenkiintosi alaa kohtaan. Kannattaa siis käydä tutustumassa liikuntabiologian laitoksen sivuihin, ottaa vähän selvää jokaisesta pääaineesta ja miettiä, mikä niistä sopisi parhaiten sinulle.

Ei muuta kun hurjasti tsemppiä kaikille hakijoille! Kysykää ihmeessä vielä lisää pääsykokeista tai liikunnalla opiskelusta ylipäätään, jos joku asia jäi vielä mietityttämään! :)

Read More

Liiku ja voi hyvin – myös psyykkisesti

Sen lisäksi, että liikunta on erittäin hyödyllistä fyysisen kunnon ja terveyden kannalta, tekee se hyvää myös meidän mielenterveydellemme sekä aivoille. Kirjoitan tosiaan tällä hetkellä gradua, joka on osa projektia, jossa tutkitaan lasten liikunnallisuuden yhteyttä kognitiivisiin toimintoihin sekä aivojen rakenteeseen. Viimeiset pari viikkoa on mennyt kirjoitellessa graduun introa, jossa käydään läpi aikaisempia tutkimuksia ja esitellään nykyinen tieteellinen näyttö aiheesta. Ja aika kiistattomalta tosiaan näyttäisi, että liikunta vaikuttaa positiivisesti myös aivojemme rakenteeseen, toimintaan sekä mielenterveyteemme!

IMG_5179

Parempi muisti. Liikunnan on havaittu lisäävän aivojen neurogeneesiä, eli uusien hermosolujen syntymistä. Aikuisilla neurogeneesiä on havaittu hippokampuksessa, aivorakenteessa, joka on tärkeä oppimisen ja muistin kannalta. Hippokampuksen koon on havaittu kutistuvan vanhenemisen myötä, mutta liikunnan avulla voi hidastaa tätä surkastumisprosessia, tai jopa kasvattaa sen kokoa! Suuremman hippokampuksen on havaittu olevan suoraan yhteydessä parempaan muistitoimintaan.

Tiedonkäsittely paranee. Muistitoimintojen lisäksi myös keskittymiskyvyn, luovuuden sekä tiedonkäsittelynopeuden on huomattu parantuvan liikuntaharjoittelun myötä. Lapsilla liikunnan harrastaminen näyttäisi olevan lisäksi yhteydessä parempaan koulumenestykseen ja aikuisilla vastaavasti akateemisiin saavutuksiin. Paremman fyysisen kunnon omaavat näyttävät pärjäävän yleisestikin paremmin kognitiivisia kykyjä mittaavissa testeissä huonompikuntoisiin verrattuna.

Psyykkinen hyvinvointi. Kognitiivisten kykyjen lisäksi liikunta vaikuttaa myös mielenterveyteemme, ja liikunnallisesti aktiivisilla on huomattu olevan mm. vähemmän masennusta ja jännittyneisyyttä. Liikunnallisuuden on huomattu olevan yhteydessä myös parempaan itse koettuun psyykkiseen hyvinvointiin sekä itsetuntoon. Lisäksi liikunta on erinomainen keino lievän masennuksen sekä masennusoireiden hoitoon.

Uskon liikunnalla olevan vieläkin laaja-alaisempia vaikutuksia henkiseen hyvinvointiimme, mitä nykyinen tutkimusnäyttö antaa ymmärtää. Sanonta ’liikunta on lääke, jolla on vain positiivisia sivuvaikutuksia’ pitää kyllä niin hyvin paikkansa!

Read More

Liikunnan pääsykokeet: osa 1

Saan jonkun verran kyselyitä liikunnan pääsykokeista, siitä millaiset ne on ja miten niihin kannattaa oikein valmistautua, joten ajattelin tässä pääsykokeiden lähestyessä tehdä pari postausta pelkästään niistä. Liikunnan pääsykokeet ovat siis kaksivaiheiset ja ensimmäiseen osaan kuuluu kirjallinen koe (jonka tuloksessa huomioidaan myös lähtöpisteet) ja toiseen osaan liikuntatestit, opetustuokio sekä haastattelu. Liikuntapedagogiikan puolelle pääsykokeet ovat muuten samanlaiset, mutta haastattelu kuuluu vain liikuntabiologialle hakeville ja painotus on eri osa-alueilla hieman erilainen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron tuosta kirjallisesta kokeesta sekä miten siihen voi valmistautua ja toisessa osassa sitten pääsykokeiden toisesta vaiheesta!

IMG_7188

Tämän vuoden pääsykoemateriaalit julkaistaan tasan kuukauden päästä. Useana vuonna ne ovat sisältäneet mm. perus fysiologiaa, vähän anatomiaa, kuntotestaamista sekä suomalaisten liikuntatottumuksia käsitteleviä artikkeleita. Myös liikuntahistoriaa sekä liikuntakulttuurin kehittymistä on saattettu kysyä jossain lyhyemmässä artikkelissa. Lisäksi yksi pääsykoemateriaalien artikkeleista on ollut aiempina vuosina englanninkielinen.

Jos ei tuonne 23.3. asti kuitenkaan malta odottaa, niin suosittelen vilkuilemaan ainakin Urheiluvalmennus -kirjaa (Mero, 2007) sekä Kuntotestauksen käsikirjaa (Keskinen, 2007). Pääsykoetta ajatellen on varmasti hyötyä, jos opettelee perusasiat ainakin hengityselimistöstä, sydän- ja verenkiertoelimistöstä sekä energia-aineenvaihdunnasta. Kun materiaalit sitten julkaistaan, kannattaa ne todellakin opetella huolella, sillä kirjallinen koe on monivalintakoe, jossa kysymykset ovat todella pikkutarkkoja. Koe mittaakin enemmän motivaatiota ja sitä, kuinka kovasti olet ollut valmis tekemään töitä päästäksesi opiskelemaan, kuin varsinaista tietotasoasi. Valmistaudu siis huolella!

Kirjallisessa kokeessa aikaa vastata kysymyksiin on tunti ja kysymyksiä muistaakseni n. 60-80 kappaletta. Ainakin meillä koe oli jaettu useaan osaan, jossa eri osilla oli erilainen painoarvo. Osa kysymyksistä oli monivalintakysymyksiä, joissa oli neljä vastausvaihtoehtoa ja osa kysymyksistä ”kyllä vai ei”  -kysymyksiä. Joissan osioissa vääristä vastauksista ei annettu miinuspisteitä, kun joissain väärin vastaaminen söi pisteitä enemmän tai vähemmän. Pientä taktikointia kannattaa siis tehdä, jos ei ole varma vastauksestaan, sillä jossain tilanteessa voi olla turvallisempaa jättää vastaamatta mitään! Mihinkään laajoihin esseekysymyksiin ei siis tarvitse valmistautua, ja kokeessa on ehkä parempikin muistaa paljon yksittäisiä pikkuasioita, kuin hallita laajat kokonaisuudet hyvin.

Tunti voi vaikuttaa lyhyeltä ajalta, mutta jos alkaa järjestelmällisesti käymään kysymyksiä läpi, eikä jää liian pitkäksi aikaa jumittamaan mihinkään yksittäiseen kysymykseen, ehtii kokeen tehdä hyvin kahteenkin kertaan ja sen jälkeen vielä tarkistaa kerran. Tai itse tein niin, että vastasin ensimmäisellä kerralla kaikkiin kysymyksiin, mihin ajattelin melko varmasti tietäväni oikean vastauksen ja toisella kerralla mietin vielä jäljelle jääneisiin vastauksen.

Kirjallisen kokeen läpäisseille lähetetään kutsut toiseen vaiheeseen, johon tosiaan sisältyy vielä liikuntatestit, opetustuokio sekä haastattelu, mutta näistä lisää sitten postauksen toisessa osassa! :)

HUOM! Enää kaksi päivää aikaa käydä osallistumassa arvontaan TÄÄLLÄ!

Read More

Opiskelukevät

Tämä kevätlukukausi tulee olemaan todella erilainen kaikkiin aikaisempiin opiskeluvuosiin verrattuna. Siinä missä aiemmin on riittänyt, että osallistuu luennoille ja demoille, lukee tentteihin ja ehkä kirjoittelee muutamat raportit siinä sivussa, on kuviot nyt täysin erilaiset. Luentoja on vain 3-5 viikossa, mutta yliopistolla tulee silti painettua pitkää päivää, tänäänkin vierähti koululla yhteensä 11 tuntia. Lukujärjestys pitää periaatteessa rakentaa kokonaan itse ja miettiä, koska tekee testejä tai pitää palaveria, koska kirjoittaa gradua ja koska pystyy tekemään tutkimusharjoittelutunteja.. Hommaa olisi kyllä ihan 24/7!

IMG_7316-horz-vertMittauksia liikunnan laitoksella: jalkaprässin ykkösmaksimia, pihtimittausta ja reisilihaksen paksuuden mittaamista ultraäänellä

Yksi ihan mahtava, vaikkakin melko aikaavievä kurssi on urheiluvalmennuksen jatkokurssi, jossa meillä on pienryhmän kesken viisi valmennettavaa, joille jokaiselle määritetään henkilökohtaiset tavoitteet ja tehdään niiden perusteella alkutestit, harjoitusohjelma sekä toukokuussa lopputestit. Valmennettavista kaksi on voimapainotteista ja kolme kestävyyspainotteista, joten viime viikkoina on tullut tehtyä vähän kaikenlaisia testejä, aina kehonkoostumusmittauksista ykkösmaksimitesteihin ja suoraan maksimihapenottokyvyn testiin. Ihan mielettömän kiva ja motivoiva kurssi, mutta kuten sanottu, niin aika työläs myös!

Tuon valmennuksen kurssin ohella myös mun gradumittaukset ajoittuu tälle keväälle. Tammikuussa käytiin tekemässä pilottimittauksia koehenkilölle (eli minulle), ja tehtiin sekä MEG-mittaus sekä MRI-kuvaus. Suurin osa gradumittauksista tulee ajoittumaan kuitenkin onneksi vasta loppukevääseen, tässä alkukeväässäkin riittää nimittäin hommaa ihan kiitettävästi!

IMG_7336-horz-vertAivomittauksia: Ylemmässä kuvassa MEG-mittauksen valmisteluja, alhaalla valmiina MRI-kuvaukseen (ja mun aivot)!

Mittausten tekemisen lisäksi gradua varten pitää alkaa tutustumaan melkoiseen läjään artikkeleita, joiden pohjalta tulee tämän kevään aikana kirjoittaa gradun kirjallisuuskatsaus. Tämän lisäksi meidän tulee perehtyä omassa gradussaan käytettyihin metodeihin ja kirjoittaa myös niistä sellainen kolmenkymmenen sivun kirjallisuuskatsaus! Ja jottei lukeminen artikkeleista vaan loppuisi kesken, tulee meidän lisäksi tenttiä yhteensä 1000 sivua oman alan kirjallisuutta!

Eeeikä siinä vielä kaikki! Näiden lisäksi meidän tulee tutustua sekä laitoksemme omiin projekteihin, sekä toimia asiantuntijatehtävissä joissakin laitoksen ulkopuolisessa organisaatiossa. Laitoksen sisäisiä tutkimusharjoittelutunteja pitää kerryttää vähintään 100h ja asiantuntijuustehtävistä vielä toiset reilu 100h! Sanoinko jo, että hommaa tosiaan riittää! :D

Mun opiskelumotivaatio oli alkukeväästä aivan kadoksissa ja vähän hirvittikin ajatus, että tässä pitäisi nyt muka aloitella gradun tekemistä..! Nyt kun on hommat kuitenkin saanut taas kunnolla vauhtiin,  sujuu kaikki ihan nätisti ja oon ihan innoissanikin näistä kaikista projekteista! :)

Tämä viikko oli ehdottomasti tämän kevään raskain, mutta huomenna ei onneksi tarvitse miettiä yhtään kouluhommia, sillä suuntana on Tampere ja tietysti Winter War kisat! Viime vuoden kisat oli niin huippu kokemus, ettei tullut edes mieleen jättää tänä vuonna välistä! :) Onko muitakin lähdössä kisakatsomoon? Kertokaa myös, kiinnostaako tällaiset opiskelujutut yhtään vai kannattaako vastaavia kirjoitella jatkossa?

Read More

Maksimaalisen hapenottokyvyn testi

Juoksin tuossa kolmisen viikkoa sitten elämäni ensimmäisen suoran mattotestin. Testi oli meillä testaamisen jatkokurssin eräänlaisena näyttökokeena ja mun rooli oli tosiaan olla testattavana. Suoralla mattotestillä tarkoituksena on siis selvitää testattavan maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) ja määrittää harjoittelun tehoalueet (aerobinen & anaerobinen kynnys). Testissä juostaan juoksumatolla kolmen minuutin kuormia, joissa nopeus lisääntyy joka kuormalla. Kuormilta mitataan laktaatti ja syketiedot, sekä hengitysmuuttujia mitataan koko testin ajan hengityskaasuanalysaattorin avulla. Testiä jatketaan niin kauan, kunnes testattava uupuu eikä kykene enää juoksemaan kuormaa loppuun tai aloittamaan uutta.

Maksimaalinen hapenottokykytesti on tärkeä etenkin kestävyysurheilijoille, sillä VO2max on yleisin käytetty kestävyyssuorituskyvyn mittari. Toisin sanoen, mitä suurempi maksimaalinen hapenottokyky, sitä parempi kestävyyssuorituskyky. Tulos ilmoitetaan joko litraa per minuutti arvona (absoluuttinen) tai millilitraa per painokilo per minuutti (suhteellinen). Suurimmat mitatut VO2max arvot ovat jopa yli 90ml/kg/min!

ennen testiä-horz
Valmiina testiin! // Hengityskaasuanalysaattori

Mulle valittu kuormitusmalli alkoi matalilta nopeuksilta ja kävelinkin ensimmäiset kaksi kuormaa. Siitä kuorma kuormalta sitten piti nopeuden kasvaessa siirtyä hölkän ja juoksun kautta ihan tosissaan juoksemiseen. Penikoihin alkoi jostain syystä sattumaan tosi ikävästi juoksun aikana ja yritin aina jokaisen laktaattimittauksen aikana epätoivoisesti venyttää niitä. Edes Zeropointit ei onnistuneet pelastamaan tällä kertaa! Viimeisillä kuormilla piti alkaa jo tosissaan keskittymään juoksuun ja ihan hengittämiseenkin. Ihmettelin, miten mulla oli sykkeet lähes heti testin alusta todella korkeat, mutta lopulta selvisi, ettei sykemittarin lukemiin juuri voinutkaan luottaa. Seitsemännen kuorman jälkeen se ehdotti sykkeiksi jo 209, ja sen jälkeen lakkasikin näyttämästä tietoja enää ollenkaan.. Harmi, sillä olisin halunnut saada samalla selville myös oman maksimisykkeen ja saada luotettavat arviot omista sykkeiden mukaisista tehoalueista!

Juoksin yhteensä yhdeksän kokonaista kuormaa ja viimeinen oli jo niin maksimaalinen, etten enää millään pystynyt lähtemään seuraavalle. Viimeisen kuorman aikana hapenottokin jo tasaantui, joten aika varmasti voidaan sanoa maksimaalisen hapenottokyvyn todellakin löytyneen. Laktaatitkin oli tuon kuoman jälkeen 14,3 mmol/l, eli anaerobsella energiantuotolla oltiin tehty jo kunnolla töitä hapenottokyvyn ja aerobisen energiantuoton saavutettua maksiminsa!

testissä-horz
Viimeiseltä kuormalta // Testituloste

VO2max tulokseksi sain 53,05 ml/kg/min. Aerobinen kynnys asettui mulla ~146 sykkeille ja anaerobinen kynnys ~185 sykkeille. Aerobinen kynnys erottaa siis perus- ja vauhtikestävyysalueet toisistaan, eli noiden tulosten mukaan mun PK-alue olisi alle 146 sykkeiden ja vauhtikestävyys sykevälillä 146-185. Anaerobinen kynnys taas erottaa vauhti- ja maksimikestävyysalueet toisistaan, joten mun maksimikestävyysalue olisi yli 185 sykkeillä. Korkea aerobinen kynnys kertoo hyvästä kyvystä käyttää rasvoja energiantuotossa ja anaerobinen kynnys elimistön kyvystä estää happamuuden lisäätymistä. Usein aerobinen kynnys on n. 40 lyöntiä alle maksimisykkeen ja anaerobinen kynnys n. 20 lyöntiä alle. Jos testin syketuloksiin nyt on mitään luottamista, niin aerobisessa kynnyksessä olisi mulla kyllä selvästi parannettavaa! Anaerobinen kynnys vaikutti olevan ihan hyvällä tasolla, jos mun maksimisyke kuitenkin jossain siellä 200 tasolla on. Peruskestävyystreeniä näyttäisi tarvitsevan selvästi enemmän!

Sen lisäksi, että jokaiselta kuormalta otettiin laktaatti, otettiin näyteet myös 1, 4, 7 ja 10 minuutin kuluttua testin päättymisestä. Näin voidaan laskea laktaatin poistumisnopeus ja lisäksi arvioida palautumiskykyä. Mulla laktaatti nousi suhteellisen korkealle jo viimeisen kuorman jälkeen (14,3 mmol/l) ja kohosi vielä siitä 16,5 mmol/l minuutti testin päättymisen jälkeen. Laktaatti tuntui kuitenkin laskevan todella hitaasti, ja vielä kymmenen minuutinkin jälkeen mittari näytti 11 mmol/l. Tämäkin voi osaltaan viestiä puutteellisesta peruskestävyydestä, kun laktaattia ei saada poistettua nopeasti lihaksista ja verestä.

Oikeastaan tämän testin ja Mikko Salon Training Campin ansioista taas heräsinkin uudelleen ihan siihen peruskestävyyden harjoittelun tärkeyteen! Nyt ollaankin vedetty viikolla aamutreeneinä 30-40 minuutin matalaintensiteettisiä treenejä läpi niin, että tulisi treenattua enemmän nimenomaan sitä peruskestävyyttäkin.

Read More

Syksyn opiskelut

Huh, vihdoin alkaa olla pahin stressi koulutehtävien osalta ohi! Viikonloppuna en juuri muuta ehtinytkään tekemään kun istumaan koneella fysiologian tiivistelmän parissa! Vaikka mulla oli suomennettavana ja tiivistettävänä kirjasta ”vain” 17 sivua, meni siinäkin reilusti toistakymmentä tuntia. Ei nimittäin ollut mitään maailman helppolukuisinta tekstiä! Mutta nyt jos haluatte tietää mitä vain punasoluista, anemiasta, valkosoluista tai elimistön solutason puolustusreaktioista, niin voin kertoa! :D Vaihtoehtoisesti voin kertoa myös siitä, miten kehonpainolla tehtävistä eksentrisistä liikkeistä voi olla apua takareisivammojen kuntoutuksessa. Pidin aiheesta esitelmän tänään! :D

No, joka tapauksessa, vaikka tämä rupeama alkaakin olla jo voiton puolella, on mulla vielä ylihuomenna yksi esitys, muutamat raportit tekemättä ja loppusyksystä vielä kaksi isompaa tenttiä edessä, joten ihan vielä ei voi täysin huokaista helpotuksesta! Lisäksi lupauduin menemään töihin joulukuuksi, joten kaikki kouluhommat olisi ihan kiva saada pakettiin tämän kuun aikana..! Ei tässä mikään älytön kiire pitäisi tulla, mutta kyllä tuota hommaa vaan tahtoo riittävän! :)

IMG_9267

Mulla on ollut myös tänä syksynä ihana tilanne opiskelujen kanssa, kun olen saanut jättää kaikki tiedekunnan yleisiin opintoihin kuuluvat kurssit välistä ja osallistua vain pääaineen omille, eli niille mielenkiintoisimmille kursseille. Koska siirryn suoraan maisteriohjelmaan, käyn tällä hetkellä vähän sekaisin sekä kakkos- että nelosvuosikurssin opintoja. Tämän syksyn opinnot ovat olleet pitkälti teoriaa ja etenkin valmennukseen ja testaamiseen painottuvaa opetusta. Tähän syksyyn kuuluu mulla kaksi testaamisen kurssia ja yksi valmennuskurssi, fysiologian jatkokurssi, soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kurssi ja lisäksi vielä valmennus- ja testausopin syventävä kurssi.

Siinä missä meillä ensimmäisenä vuonna oli koko lukuvuoden kestänyt liikuntakurssi, päästiin me tänä syksynä liikkumaan itse vain soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kurssilla, sekä joillakin satunnaisilla demokerroilla. Tuon soveltavan liikunnan kurssilla ollaan pelattu mm. pyörätuolikorista ja -rugbyä, istumalentopalloa ja maalipalloa! Oli aika silmiä avaavaa päästä kokeilemaan lajeja, missä et voikaan käyttää kaikkia aistejasi tai raajojasi liikkumisen apuna!

opiskelua

Testaamisen ja valmennuksen kurssit koostuvat sekä luennoista että demoista. Testaamisen demoilla ollaan tehty mm. submaksimaalisia polkupyöräergometritestejä, antropometrisia (kehonkoostumus) mittauksia, isometrisiä maksimivoiman mittauksia ym. testejä! Toisin sanoen ollaan päästy itse ryhmissä tekemään noita testejä toisillemme ja opettelemaan niiden toteuttamista, laitteiden käyttöä ja testipalautteen antamista. Testaamisen jatkokurssilla tutustutaan sitten enemmän suoraan maksimaalisen hapenottokyvyn testiin, jonka toteuttaminen ryhmissä tulee toimimaan myös kurssin ”näyttökokeena”.

Fysiologian jatkokurssi on jatkoa viime vuoden fysiologian opinnoille. Nyt meillä on vain oppikirjana Textbook of Medical Physiology, reilu tuhatsivuinen opus, joka menee jo ehkä turhankin yksityiskohtaiseksi siihen nähden, mitä meidän oikeasti tulee tietää ihmisen toiminnasta! Liikuntabiologeille kun tuskin on mitenkään äärettömän tärkeää tietää erilaisista munuaisten vajaatoimintatyypeistä saati opetella sydämen toiminnan kuvaamiseen käytettyä vektorinotaatiota?! Toki siellä on paljon hyödyllistäkin tietoa, mutta tosiaan vähän turhan syvälle mennään joidenkin asioiden kohdalla.

Tuo valmennus- ja testausopin syventävä kurssi on sitten maisterivaiheen opiskelijoille, johon kuuluu luentojen lisäksi seminaareja, jossa käydään läpi erilaisia artikkeleita, jotka opiskelijoiden on tullut ensin tiivistää ja sitten esittää muille. Tämä on ollut varmasti koko syksyn suuritöisin kurssi, mutta samalla ehkä myös kaikkein antoisin! Luennoilla käsitellyt aiheet ovat olleet todella mielenkiintoisia ja noita esityksiäkin on ollut hauska seurata. Tähän kurssiin liittyi myös tuo oma tämänpäiväinen esitys.

opiskelua2

Syksy on kyllä mennyt ihan älyttöämän nopeasti, lokakuukin vaan hujahti ohi! Tätäkin lukukautta on jäljellä muka enää vain reilu kuukausi? Ja ensi keväänä pitäisikin sitten aloitella jo gradua.. hui!

Read More