Karjalan Kovin 2017

Vajaan kuukauden perästä kuuluu, mutta tässä tulisi kisaraporttia Karjalan Kovimmasta!

Ne, ketkä seuraa mua instagramissa tietääkin jo, ettei matka kisoihin ollut helppo, eikä kisaamaan lähteminen ollut todellakaan itsestäänselvyys. Treenaaminen oli aina viime syksystä lähtien todella hajanaista ja oikeastaan vasta alkukesästä kroppa alkoi näyttämään palautumisen merkkejä sen jälkeen, kun yli puoli vuotta oltiin kamppailtu erilaisten oireiden kanssa.

Vielä keväällä tunsin olevani aivan paskassa kunnossa. Itkin salilla, kun missään liikeessä ei ollut tapahtunut kunnollista kehitystä ja ajattelin, etten tule edes pääsemään Karjalan Kovimpaan tänä vuonna. Melkein jo päätin olla kokonaan karsimatta, mutta sitten hommat alkoikin mennä koko ajan parempaan. Kroppa alkoi toimia kuten pitää ja treenitkin lähti kulkemaan uudella tavalla. Kun karsinta julkaistiin, päätin ainakin testata sen kerran läpi. Senkin jälkeen arvoin vielä pitkään, syötänkö tulosta ollenkaan, mutta viimeisenä ilmottautumispäivänä laitoin tuloksen vielä menemään. Ja aivan viimeisiltä sijoilta sitä selvittiin vielä kisoihin mukaan!

Kisoja varten mulla oli kaksi tavoitetta: 1) antaa itsestäni 100% jokaisessa lajissa ja 2) nauttia taas pitkästä aikaa kisaamisesta ilman suurempia tulospaineita.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tuohon ykköskohtaan olen etenkin tyytyväinen. Siinä missä aiemmissa kisoissa on joidenkin lajien jälkeen jäänyt fiilis, että olisin pystynyt parempaankin, voin nyt oikeasti sanoa tehneeni kaikkeni jokaisessa lajissa. Vaikka mun fyysinen kunto olikin näissä kisoissa heikompi kuin mitä se on joskus ollut, oli huikea huomata tuolla kisatessa se kehitys, mikä on tapahtunut henkisellä puolella!

soutu1

Esimerkiksi kisojen toinen laji, 10 000 metrin sisäsoutu oli reilun 40 minuutin suoritus. Voin kertoa, että tuossa ajassa ehtii aika paljon miettimään sitä, miten pahalta kehossa tuntuu ja jos nuo ajatukset saa valtaa, ei suorituksestakaan tule paras mahdollinen. Suorituksen aikana näit koko ajan myös sen, missä toiset on menossa, joten lähtemällä toisten vauhtiin ja unohtamalla oman taktiikan, pystyi myös mahdollisesti pilaamaan suorituksensa.

Itsellä laji tuntui jopa kivalta 6000 m asti. Soutu kulki ja koko tilanteesta osasi tavallaan nauttia. Viihdyttämisestä ja huomion viemisestä muualle kuuluu kyllä kiitos myös kisajärjestäjä Kaasiselle, joka pitkän aikaa höpötteli menemään juuri siinä oman soutulaitteen vierellä. (:D) Koska yli puoliväliin asti oli tuntunut suhteellisen hyvältä, oli siis pakko alkaa kiristämään tahtia. Nostin vauhtia ja viimeisillä neljällä tonnilla joutuikin tekemään kunnolla töitä. Sain kuitenkin vauhdin pidettyä hyvin yllä ja päätin lähteä kiristämään vielä viimeiselle tonnille. Vauhtia tuli alkuun hyvin taas lisää, mutta ehkä pyrin turhan kovaan kiriin, sillä seinä meinasi iskeä vastaan. Päätin kuitenkin antaa aivan kaiken, mitä oli vielä jäljellä, joten puskin väkisin tuon seinän läpi ja rehellisesti viimeiset 600m on aika pimeän peitossa, mutta jotenkin sinne maaliin selvittiin! Tavoitteena mulla oli selvitä alle 42 minuutin, joten täsmällisesti maaliin tultiin ajalla 41.59! Tuolla irtosi 14. sija, joka oli mun toiseksi paras sijoitus koko kisaviikonlopulta.

Perjantain jälkeen olin kokonaissijalla 20/50 ja olin todella tyytyväinen suorituksiini siihen mennessä. Tässä vaiheessa tuo kisojen kakkostavoite vähän kusi, ”ilman suurempia tulospaineita”. Koska kisat oli alkaneet sen verran hyvin, kasvoi tietysti nälkä myös vetää ne onnistuneesti loppuun saakka. Lauantaina koettiin kuitenkin onnistumisten lisäksi myös epäonnistumisia, ja tuona päivänä nappasin sekä kisojen parhaimman että huonoimman sijoitukseni.

uinti2

työntö

Uintilajista irtosi kisojen paras sijoitus (10.), kun huonoin tuli rinnalleveto/työntö -ladderista (38.)

Sunnuntaina edessä oli vielä kaksi lajia, joista ensimmäistä odotin kauhulla. Lajissa oli tiukkoja käsilläseisontapunnerruksia, jotka on ehdottomasti suurimpia heikkouksia itsellä tällä hetkellä. Yhdellä kierroksella olisi pitänyt saada kuusi tiukkaa punnerrusta tehtyä, jotta olisi päässyt jatkamaan lajia eteenpäin, mutta mulla matka stoppasi jo noihin punnerruksiin, joita tuli vain kaksi. Vaikka kuukausi ennen kisoja olin tehnyt treeneissä 5×2 samaa liikettä, ei tuossa vaiheessa kisoja irronnut edes sitä 6×1 mitä lähdin hakemaan.

Tästä lajista jäikin todella huono fiilis, mutta koitin saada ja aika hyvin sainkin nollattua pään vielä viimeistä lajia varten, joka olikin kisojen oma lempparilaji: yoken (aka. merimiestelineen) kantoa, juoksua sekä uudelleen telineen kantoa. Juoksuhan tuntui aivan hirveältä tuon ensimmäisen kantomatkan jälkeen ja siinä moni pääsi mun ohi, vaikka kuinka koitin pitää vauhtia yllä. Takaisin päin telinettä kantaessa pystyin taas vähän kirimään toisiin nähden, mutta jalat oli kyllä aivan hapoilla viimeiset metrit!

yoke

Kokonaisuutta ajatellen olen tyytyväinen juuri siihen, että ihan oikeasti sain annettua jokaiseen lajiin itsestäni 100%, mutta mikä jäi kaivelemaan on se, että näköjään tällä hetkellä omalla sataprosenttisella suorittamisella ei ylletä kuin sijalle 30/50. Jos pari lajia saisin nollata tuolta omilta saldoilta, olisin ehdottoman tyytyväinen omaan suoriutumiseen. Toisaalta taas mikään ei motivoi enemmän, kuin oma epäonnistuminen, joten nyt noita heikkouksia aletaan sitten työstämään ihan urakalla niin, ettei tulevissa kisoissa tarvitse toivon mukaan enää ikinä kohdata liikettä, johon jää aivan täysin jumiin. Ja olihan tuo koko viikonloppu taas aivan mieletön kokemus ylipäätään! Sitä muisti taas, miten paljon kisaamisesta nauttii ja se fiilis sinne areenalle kutsuttaessa, siinä vaan on oma tunnelmansa. Toivon mukaan seuraavan kerran areenalle kutsutaankin sitten lokakuussa Unbrokenissa!

Kiitos vielä kerran kisojen järjestäjille, huoltojoukoille ja kannustajille! Kiitos myös Tafferille ja ZeroPointille parhaista mahdollisista varusteista kisoja varten!

Tarkemmat lajikuvaukset: http://www.karjalankovin.fi/tassa-karjalan-kovimmat-lajit-vuonna-2017/

Kuvat 1 & 2: Eino Ansio / Karjalan Kovin
Kuvat 3 & 4: Marko Vallius