Karjalan Kovin 2017

Vajaan kuukauden perästä kuuluu, mutta tässä tulisi kisaraporttia Karjalan Kovimmasta!

Ne, ketkä seuraa mua instagramissa tietääkin jo, ettei matka kisoihin ollut helppo, eikä kisaamaan lähteminen ollut todellakaan itsestäänselvyys. Treenaaminen oli aina viime syksystä lähtien todella hajanaista ja oikeastaan vasta alkukesästä kroppa alkoi näyttämään palautumisen merkkejä sen jälkeen, kun yli puoli vuotta oltiin kamppailtu erilaisten oireiden kanssa.

Vielä keväällä tunsin olevani aivan paskassa kunnossa. Itkin salilla, kun missään liikeessä ei ollut tapahtunut kunnollista kehitystä ja ajattelin, etten tule edes pääsemään Karjalan Kovimpaan tänä vuonna. Melkein jo päätin olla kokonaan karsimatta, mutta sitten hommat alkoikin mennä koko ajan parempaan. Kroppa alkoi toimia kuten pitää ja treenitkin lähti kulkemaan uudella tavalla. Kun karsinta julkaistiin, päätin ainakin testata sen kerran läpi. Senkin jälkeen arvoin vielä pitkään, syötänkö tulosta ollenkaan, mutta viimeisenä ilmottautumispäivänä laitoin tuloksen vielä menemään. Ja aivan viimeisiltä sijoilta sitä selvittiin vielä kisoihin mukaan!

Kisoja varten mulla oli kaksi tavoitetta: 1) antaa itsestäni 100% jokaisessa lajissa ja 2) nauttia taas pitkästä aikaa kisaamisesta ilman suurempia tulospaineita.

Yhteenvetona voisi sanoa, että tuohon ykköskohtaan olen etenkin tyytyväinen. Siinä missä aiemmissa kisoissa on joidenkin lajien jälkeen jäänyt fiilis, että olisin pystynyt parempaankin, voin nyt oikeasti sanoa tehneeni kaikkeni jokaisessa lajissa. Vaikka mun fyysinen kunto olikin näissä kisoissa heikompi kuin mitä se on joskus ollut, oli huikea huomata tuolla kisatessa se kehitys, mikä on tapahtunut henkisellä puolella!

soutu1

Esimerkiksi kisojen toinen laji, 10 000 metrin sisäsoutu oli reilun 40 minuutin suoritus. Voin kertoa, että tuossa ajassa ehtii aika paljon miettimään sitä, miten pahalta kehossa tuntuu ja jos nuo ajatukset saa valtaa, ei suorituksestakaan tule paras mahdollinen. Suorituksen aikana näit koko ajan myös sen, missä toiset on menossa, joten lähtemällä toisten vauhtiin ja unohtamalla oman taktiikan, pystyi myös mahdollisesti pilaamaan suorituksensa.

Itsellä laji tuntui jopa kivalta 6000 m asti. Soutu kulki ja koko tilanteesta osasi tavallaan nauttia. Viihdyttämisestä ja huomion viemisestä muualle kuuluu kyllä kiitos myös kisajärjestäjä Kaasiselle, joka pitkän aikaa höpötteli menemään juuri siinä oman soutulaitteen vierellä. (:D) Koska yli puoliväliin asti oli tuntunut suhteellisen hyvältä, oli siis pakko alkaa kiristämään tahtia. Nostin vauhtia ja viimeisillä neljällä tonnilla joutuikin tekemään kunnolla töitä. Sain kuitenkin vauhdin pidettyä hyvin yllä ja päätin lähteä kiristämään vielä viimeiselle tonnille. Vauhtia tuli alkuun hyvin taas lisää, mutta ehkä pyrin turhan kovaan kiriin, sillä seinä meinasi iskeä vastaan. Päätin kuitenkin antaa aivan kaiken, mitä oli vielä jäljellä, joten puskin väkisin tuon seinän läpi ja rehellisesti viimeiset 600m on aika pimeän peitossa, mutta jotenkin sinne maaliin selvittiin! Tavoitteena mulla oli selvitä alle 42 minuutin, joten täsmällisesti maaliin tultiin ajalla 41.59! Tuolla irtosi 14. sija, joka oli mun toiseksi paras sijoitus koko kisaviikonlopulta.

Perjantain jälkeen olin kokonaissijalla 20/50 ja olin todella tyytyväinen suorituksiini siihen mennessä. Tässä vaiheessa tuo kisojen kakkostavoite vähän kusi, ”ilman suurempia tulospaineita”. Koska kisat oli alkaneet sen verran hyvin, kasvoi tietysti nälkä myös vetää ne onnistuneesti loppuun saakka. Lauantaina koettiin kuitenkin onnistumisten lisäksi myös epäonnistumisia, ja tuona päivänä nappasin sekä kisojen parhaimman että huonoimman sijoitukseni.

uinti2

työntö

Uintilajista irtosi kisojen paras sijoitus (10.), kun huonoin tuli rinnalleveto/työntö -ladderista (38.)

Sunnuntaina edessä oli vielä kaksi lajia, joista ensimmäistä odotin kauhulla. Lajissa oli tiukkoja käsilläseisontapunnerruksia, jotka on ehdottomasti suurimpia heikkouksia itsellä tällä hetkellä. Yhdellä kierroksella olisi pitänyt saada kuusi tiukkaa punnerrusta tehtyä, jotta olisi päässyt jatkamaan lajia eteenpäin, mutta mulla matka stoppasi jo noihin punnerruksiin, joita tuli vain kaksi. Vaikka kuukausi ennen kisoja olin tehnyt treeneissä 5×2 samaa liikettä, ei tuossa vaiheessa kisoja irronnut edes sitä 6×1 mitä lähdin hakemaan.

Tästä lajista jäikin todella huono fiilis, mutta koitin saada ja aika hyvin sainkin nollattua pään vielä viimeistä lajia varten, joka olikin kisojen oma lempparilaji: yoken (aka. merimiestelineen) kantoa, juoksua sekä uudelleen telineen kantoa. Juoksuhan tuntui aivan hirveältä tuon ensimmäisen kantomatkan jälkeen ja siinä moni pääsi mun ohi, vaikka kuinka koitin pitää vauhtia yllä. Takaisin päin telinettä kantaessa pystyin taas vähän kirimään toisiin nähden, mutta jalat oli kyllä aivan hapoilla viimeiset metrit!

yoke

Kokonaisuutta ajatellen olen tyytyväinen juuri siihen, että ihan oikeasti sain annettua jokaiseen lajiin itsestäni 100%, mutta mikä jäi kaivelemaan on se, että näköjään tällä hetkellä omalla sataprosenttisella suorittamisella ei ylletä kuin sijalle 30/50. Jos pari lajia saisin nollata tuolta omilta saldoilta, olisin ehdottoman tyytyväinen omaan suoriutumiseen. Toisaalta taas mikään ei motivoi enemmän, kuin oma epäonnistuminen, joten nyt noita heikkouksia aletaan sitten työstämään ihan urakalla niin, ettei tulevissa kisoissa tarvitse toivon mukaan enää ikinä kohdata liikettä, johon jää aivan täysin jumiin. Ja olihan tuo koko viikonloppu taas aivan mieletön kokemus ylipäätään! Sitä muisti taas, miten paljon kisaamisesta nauttii ja se fiilis sinne areenalle kutsuttaessa, siinä vaan on oma tunnelmansa. Toivon mukaan seuraavan kerran areenalle kutsutaankin sitten lokakuussa Unbrokenissa!

Kiitos vielä kerran kisojen järjestäjille, huoltojoukoille ja kannustajille! Kiitos myös Tafferille ja ZeroPointille parhaista mahdollisista varusteista kisoja varten!

Tarkemmat lajikuvaukset: http://www.karjalankovin.fi/tassa-karjalan-kovimmat-lajit-vuonna-2017/

Kuvat 1 & 2: Eino Ansio / Karjalan Kovin
Kuvat 3 & 4: Marko Vallius

Read More

ExtremeRun 2016

img_8814

Eilen oli hieman erilainen päivä, kun osallistuin ensimmäistä kertaa ExtremeRuniin! Olin miettinyt jo monta vuotta, että joku tällainen hardcore juoksukilpailu olisi hauska kokea ja nyt viimein sellaiseen tuli lähdettyä. Oltiin ilmottauduttu kaverin kanssa mukaan, mutta flunssan takia Milla lähtikin lopulta vain huoltajaksi. Ei tosin ollut itselläkään kaukana, etteikö juoksu olisi jäänyt väliin, sillä viime viikko meni mullakin täyslevossa flunssaa potiessa. Viikonloppua kohden se alkoi kuitenkin hellittää niin, että uskalsin lähteä kisaan mukaan. Ja onneksi lähdin, hyvin kulki ja hauskaa oli! :)

Kyseessä on siis juoksukilpailu, jossa reitin varrelle on rakennettu erilaisia esteitä, jotka pitää selvittää tavalla tai toisella. Kisarata oli noin kuuden kilometrin mittainen ja sai päättää, kiersikö sen kerran vai kahdesti. Mä olin osallistunut kilpasarjaan, jossa oletuksena oli, että radan kiertää kahdesti ja suorittaa kaikki esteet. Monet olivat lähteneet kisaan vain hauskanpito mielessä ja suurin osa porukasta oli pukeutunutkin sen mukaisesti! Oli keijuja, batmaneja, inkkareita ja yhdessä vaiheessa juoksua muakin ajoi takaa vihreätukkainen zombi. Mä olin vähän tylsemmällä varustuksella liikenteessä, eikä oma kilpailuvietti antanut periksi ottaa juoksua pelkän hauskanpidon kannalta. Halusin painaa mahdollisimman kovaa ja katsoa, miten hyvin voin tällaisessa kisassa pärjätä!

hiekkanousueste

Radan alkuosuus oli kaikista raskain. Se kulki tiheän metsikön läpi, jossa oli niin jyrkkiä nousuja kuin laskujakin. Ensimmäisellä kierroksella metsässä ei kulkenut mitään polkua, toisella kierroksella rataan oli jo tallautunut jonkinlainen ura, jota seurata. Metsikön jälkeen saavuttiin soramontulle, jossa vedettiin hiekkamäkiä ylös-alas. Siellä oli myös kiipelyeste, joka piti ensin alittaa soramontulle mennessä ja ylittää takaisinpäin tullessa. Hiekan lisäksi rata kulki kivikkoa pitkin, jossa piti ihan oikeasti katsoa mihin astuu! Aamulla oli satanut, minkä ansioista hiekka ei pahemmin pöllynnyt, mutta kivet olivat sen sijaan todella liukkaita. Onneksi kaikki taisivat kuitenkin selvitä sieltä ehjin nahoin ja nilkoin! Ylläolevassa kuvassa näkyykin mun mielestä kaikista raskain este – kunnon hiekkamäki, joka piti kiivetä nelinkontin ylös. Kuvassa se ei ehkä näytä niin pitkältä ja jyrkältä mitä se oikeasti oli, mutta jalat oli tosissaan sen jälkeen aivan hapoilla!

Kunhan alkuosuudelta oli selvitty, muttui rata hieman helpompikulkuiseksi. Metsässä mentiin edelleen, mutta nyt puita ei ollut enää niin tiheästi ja osittain pääsi juoksemaan myös kuntorataa pitkin. Sen varrella reitillä oli vastassa niin rengaseste, jossa oli autonrenkaita kasattuna n. 10 metrin matkalta sekä sähköeste, jossa roikkui sähkönauhoja, jotka antoivat pieniä säkäyksiä kolmen sekunnin välein (mä en kylläkään saanut niistä mitään tuntemuksia). Näiden jälkeen tultiin pois metsiköstä ja kuntopolulta asvaltille, jossa vastassa odotti ensin tiukka nousu ja sen jälkeen jumppapalloeste, sitten kiipeilyeste (rakennusteline piti kiivetä ylös-alas) ja paras este koko reitiltä, vaahtoeste! Alikulkutunneli oli täytetty kokonaan vaahdolla ja toisella kierroksella vaahtoa oli niin paljon, ettei siitä kulkiessa nähnyt edes eteensä! Tästä matka jatkui putkille, jossa halkaisijaltaan n. puolen metrin putkista piti ryömiä läpi. Tässä vaiheessa kisaa oltiinkin jo aivan mudassa, hiekassa ja vaahdossa, toisella kierroksella myös aivan märkinä vesiesteiden jälkeen!

jumppapalloeste

Rantaa lähestyessä edessä oli vielä kolme autoa, jotka tuli ylittää. Niiden jälkeen oli vielä lyhyt juoksumatka laiturille, josta hypättiin veteen, uitiin n. 10 metrin matka ja jatkettiin rantaa eteenpäin, kunnes jouduttiin takaisin veteen kahlaamaan 100-200 metrin matka (pitkältä se ainakin tuntui)! Viimeinen este vielä muutamia kymmeniä metrejä ennen maalia (tai toiselle kierrokselle lähtemistä) oli sähköeste, jonka ali tuli ryömiä. Ensimmäiseltä kierrokselta tullessa askel painoi jo aika paljon ja Millankin mielestä näytin olevan siinä vaiheessa jo aivan poikki! :D Toinen kierros meni kuitenkin jopa helpommin kuin ensimmäinen. Metsiin oli jo tallautunut polku, jota seurata ja samoin hiekkaesteillä hiekka oli tamppautunut paremmin kuljettavaksi. Juoksukin kulki varsin hyvin esteiden välillä ja pystyin pitämään ihan hyvää tahtia yllä. Vaikka sykkeet olikin aika hurjia (keskisyke 186), ei missään vaiheessa vauhti tuntunut hyytyvän pahemmin. Aika ensimmäiseltä kierrokselta oli 45.23 ja toiselta kierrokselta 46.01, eli kokonaisuudessaan mulla meni noin 12 km rataan tunti ja 31 minuuttia.

sykekaavio tuloksetextremerun

Juoksun jälkeen olin aivan poikki, ihan märkä, mudassa, hiessä ja hiekassa. Mutta sehän tässä parasta olikin! :P Rataa oli niin paljon hauskempi kiertää kuin jotakin tavallista kymppiä tai puolimaratonia! Puhuttiinkin Millan kanssa, että ehdottomasti myös ensi vuonna tähän tai johonkin muuhun vastaavaan mukaan, todella hauska tapahtuma! :)

Processed with VSCO with hb1 preset
Ennen – jälkeen

Kuvat 1, 4 & 5: Milla Uusitalo
Kuvat 2 & 3: ExtremeRun Facebook -sivut

Read More

Karjalan Kovin 2016 – sunnuntai

Vielä viimeinen kisaraportti Karjalan Kovin 2016 -kisoista sekä hieman yhteenvetoa tuosta viikonlopusta!

c2b

Laji 6: ”Temppujuoksu”

10 käsipainotempausta (22 kg)
200 m juoksu
10 kahvakuulatempausta (24 kg)
200 m juoksu
10 tempausta tangolla (42,5 kg)
sprintti maaliin

Tämä laji näytti paperilla kivalta, mutta olikin käytännössä jotain ihan muuta. Sunnuntaina edelliset päivät alkoivat nimittäin ihan tosissaan jo painamaan, enkä varsinkaan vielä tuolloin aamusta meinannut saada itseäni millään käyntiin. Tästä lajista jäikin sellainen fiilis, etten saanut siinä ollenkaan tehoja irti.

Käsipainotempauksista tykkään paljon ja niissä oli kevyt paino, joten ne meni vielä hyvin. Kuitenkin heti niiden jälkeen juoksussa tuntui, että jalat jäivät vain seisomaan paikoilleen, kun yritti itse päästä eteenpäin ja vaikka pää koitti käskyttää menemään lujempaa, ei vaan pystynyt. Kahvakuulatempauksetkin meni ihan hyvin, mutta viimeiset, tangon kanssa tehtävät tempaukset olikin jo selvästi raskaampia ja niistä yhden toiston missasinkin. Olisin toivonut ja kuvitellut, että laji olisi mennyt itsellä paremmin, mutta nyt piti tyytyä aikaan 4.57 ja 35. sijaan.

Laji 7: ”21 – 15 – 9″

3 kierrosta:
21 boksin yli hyppyä
15 chest to bar (rinta tankoon leuanvetoa)
9 maastavetoa (85 kg)

Aikakatto 8 min.

Tätä lajia olin odottanut eniten kaikista viikonlopun lajeista! Se jäikin mulla toiseksi lempparilajiksi heti ’köysi ja kärry’ lajin jälkeen. Boksit on yksi ihan mun suosikkiliikkeistä, ja myös chest to barit sekä maastavedot ovat hyviä liikkeitä mulle. Vähän jopa harmitti, että laji oli aivan viimeisenä, eikä siihen pystynyt enää antamaan niin paljon, kuin jos se olisi ollut kisojen alussa.

Olisin halunnut päästä lajin loppuun asti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi vaatinut paljon pidempiä sarjoja chest to bareissa ja nyt jouduin pätkimään lähes kaikilla kierroksilla tuon 15 toistoa melko pieniin osiin. Ehdin tehdä viimeiseltä kierrokselta 10 chest to baria, kun aika loppui. Tähänkin tulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen, tulihan sillä kuitenkin erävoitto ja toinen kisojen paras kokonaissijoitus (15). Parhaat kymmenen jatkoivat vielä finaaliin, mutta tämän lajin osalta omat kisani olivat paketissa.

DSC01705

Yhteenvetona kisoista voi kai todeta, että melkoista vuoristorataa mentiin, niin omien tunteiden kuin sijoitustenkin puolesta. Toisaalta otin elämäni ensimmäiset pari erävoittoa, joista tuli myös kisojen parhaimmat sijoitukset. Joihinkin lajeihin en taas saanut joko päätä tai kroppaa toimimaan niin kuin olisin halunnut, ja osittain sen takia jäi huono fiilis ja tuli huonoja sijoituksiakin. Vaikka sen jälkeen kun sain flunssan pidettyä kurissa ennen kisoja, olin vaan onnellinen siitä, että ylipäätään pääsin kisaamaan, mutta silti myös kokonaissijoitus jäi kaivelemaan. Yksi tavoite mulla oli nimittäin lähteä parantamaan omaa karsintasijoitusta (30.), mutta kisojen kokonaistuloksissa jäinkin lopulta sijalle 31. Ei toisaalta tapahtunut mitään älytöntä romahdustakaan, mutta harmitti se silti. Onneksi huono fiilis ei kestänyt kovin kauaa, sillä finaalin jälkeen olin vaan niin onnellinen Sannan puolesta, joka otti ja voitti kilpailut tänäkin vuonna! Huikea nainen!

Mainittakoon vielä loppuun, etten ole koskaan ikinä ollut niin rikki, kuin mitä olin kisojen jälkeen. Maanantaina tuntui, kuin olisi kärsinyt aivan jäätävästä krapulasta! Päätä ja joka ikistä lihasta särki, oli vaan kamala jano koko ajan ja töissä olisi tehnyt mieli itkeä, kun väsytti niin paljon (:D)! Kisojen jälkeinen viikon totaalilepo tulikin varmasti tarpeeseen, mutta sen jälkeen onkin ollut vaikeuksia saada treenejä taas kulkemaan. Siihen on toisaalta montakin syytä juuri nyt, kuten mm. ohjelmoinnin vaihto. Invictus saa nyt ainakin hetkeksi jäädä, mutta vielä en tiedä, millä sen korvaisin! Hyviä vaihtoehtoja olisi monia, joten pitää vielä miettiä hetki. Mutta jospa tämä treenisyksy tästä vähitellen saataisiin käyntiin, niin sitä voisi olla taas iskussa sitten Unbrokenissa! :)

Kuva 1: Eino Ansio
Kuva 2: Anni Honkala

Kuvien trikoot: Zeropoint Athletic tights

Read More

Karjalan Kovin 2016 – lauantai

Kisaraportti jatkuu, seuraavaksi käsittelyssä toisen kisapäivän lajit!

köysi

Laji 2: ”Köysi ja kärry”

3 kierrosta:
3 – 2 – 1 köysikiipeilyä (ilman jalkoja)
Kottikärryn työntö (150 kg lastia)

Aikakatto 6 min

Tästä lauantain aloittavasta lajista tulikin lopulta mun koko kisojen lemppari! Etukäteen lajista oli kuitenkin todella vaikea sanoa, miten se tulee menemään eikä mitään tarkkaa tavoitettakaan voinut asettaa. Lämmittelyalueelta ei löytynyt köyttä eikä kottikärryjä, joten piti liikkeisiin lähteä ns. kylmiltään. Mun ainoat tavoitteet oli selvitä maaliin aikarajan puitteissa ja olla kaatamatta kottikärryjä!

Lähdin tekemään lajia varman päälle ja huilasin tarpeeksi pitkään jokaisen kiipeämisen välissä, jotten varmasti saisi yhtään hylättyä toistoa. Myös kottikärryjä työnsin melko varovasti, ettei ne pääsisi kippaamaan missään vaiheessa. Kaikki kierrokset meni tasaisesti ja sain aika nopeasti kärkipaikan omassa erässäni. Viimeisellä kierroksella uskalsin jo ottaa juoksuaskeliakin kottikärryjen kanssa ja lopulta voitin oman eräni ajalla 4.45! Kokonaistuloksissa olin viidestoista ja sain nostettua sen myötä myös kokonaissijoitustani, joten senkin puolesta lajista jäi todella hyvä fiilis! :)

DSC01650

Laji 3: ”Keskivartalokeikka”

30 toes to bar (varpaat tankoon)
10 m käsilläkävely
30 käsilläseistontapunnerrusta
10 m käsilläkävely
30 toes to bar

Aikakatto 9 min

Tätä lajia olin pelännyt eniten etukäteen, sillä käsilläkävelymatkaa ei oltu ilmoitettu ennen kisoja. Eniten pelkäsin että matka, joka täytyy edetä aina putkeen tulematta välillä alas, olisi useita metrejä, enkä pääsisi sen takia etenemään ollenkaan. Matka oli kuitenkin onneksi vain pari metriä, vaikka lopulta sekään ei tuntunut kovin helpolta. Suurin osa ajasta mulla tässä lajissa menikin siihen, että yritin parhaani mukaan toes to barien jälkeen päästä käsilläkävellen seinälle, jossa tuli suorittaa käsilläseisontapunnerrukset. Kun sitten viimein pääsin seinälle asti, olikin olkapäät jo sen verran loppu, että punnertaminen tuntui ihan todella raskaalta. Sain vain kuusi punnerrusta tehtyä, kunnes aika loppui. Sijoitus tässä lajissa oli 35.

Laji 4: ”Voimatesti”

3RM thruster (etukyykky + ylöstyöntö) ladder

Tästä lajista jäi ehkä kaikista huonoin maku suuhun näin jälkikäteen ajateltuna. Etenkin oma asenne tätä lajia kohtaan jäi harmittamaan ja tuli siitä koko kisojen huonoin sijoituskin, 40. Jotenkin se, että tiesin jo valmiiksi tämän olevan itselleni huono laji, vei mun motivaatiota todella paljon, eikä sen takia edes huvittanut yrittää tosissaan. Toisin sanoen en saanut ollenkaan päätä mukaan tähän, kunhan vain suoritin lajin alta pois.

Olin ottanut aiemmin treeneissä thrusterkolmosen 60 kilolla ja alunperin se oli oma vähimmäistavoite. Kisoissa kuitenkin selvisi, että laji tehdään ns. ladderina, eli liike suoritettiin kasvavalla painolla aina 45 sekunnin välein. Viimeisen onnistuneen kolmosen sain 55 kilolla ja sen jälkeen sain vain yhden onnistuneen toiston kuudellakympillä. Vähän jäi siis tuloskin kaivelemaan, mutta eniten kuitenkin se oma asenne tässä lajissa! Tästä pitää ehdottomasti ottaa opikseen seuraavia kisoja varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laji 5: ”Rantaralli”

n. 3,5 km juoksu
300 m uinti
70 m sprintti

Lauantain päätti kisojen puhutuin laji, rantaralli! Ensimmäistä kertaa Suomen crossfit-kisoissa oli mukana avovesiuintia. Kuvittelin, että olisin pärjännyt juoksuosuudella hyvin ja jäänyt sen sijaan uinnissa, mutta jäinkin jo juoksussa kauas kärkijoukosta! Siellä oltiin kyllä vedettykin ihan älytöntä menoa, sillä mäkin painelin menemään sellaista 4.30-5.00 min/km vauhtia! Alussa ajattelin, että liian kova aloitus tulee ihan varmasti kostautumaan joillekin, mutta en mä siinä juoksun loppupuolellakaan saanut kuin pari päänahkaa napsittua.

Juoksun jälkeen vesi ei onneksi tuntunut kovin kylmältä, mutta siinä vaiheessa sen tajusi, kun koitti pistää päätä veden pinnan alle ja hengitys meinasi salpaantua! Suosiolla siis pää pinnan päällä ja omaan tahtiin 300 metriä rintauintia. Sain uida onneksi melko yksin, kukaan ei ollut hengittämässä niskaan, mutta toisaalta ei ollut hirveästi mahdollisuuksia ottaa enää enempää kilpailijoitakaan kiinni. Vaikka oma juoksukunto jäikin kaivelemaan (tai oikeastaan kärjen juoksukunto hämmästyttämään!), olin ihan tyytyväinen sijoitukseeni tässä lajissa, 25.

Seuraavassa jutussa vielä sunnuntain lajit ja yhteenvetoa kisoista! :)

Kuva 1 : Eino Ansio
Kuva 2: Anni Honkala
Kuva 3 & 4: Marjo-Rita Juntunen

Read More

Karjalan Kovin 2016 – perjantai

Noniin! Nyt kun kisoista on palauduttu ihan kunnolla ja blogikin saatu taas pystyyn (pahoittelut siitä, käyttökatko tuli itsellekin yllätyksenä), niin täältä tulisi kisaraporttia! Ajattelin jakaa raportin kolmeen osaan kilpailupäivien mukaan, niin pysyy postausten pituuskin (toivottavasti) kohtuuden rajoissa. Aloitetaan siis perjantaista!

IMG_5733

Mun osalta kisat eivät alkaneet ihan toivotulla tavalla, kun juuri ennen kisoja, torstaiaamuna heräsin kurkkukipuun ja koko päivän tuntui siltä, että olisin tulossa kipeäksi. Aloin jo valmistautumaan henkisesti siihen, että en ehkä pääsekään kisaamaan, mutta ilmeisesti paniikissa vedetyt vitamiinit, valkosipuliöverit ja buranat tepsi kuitenkin sen verran, ettei olo ollut pahentunut perjantaihin mennessä ja pääsin aloittamaan kisaurakan. Lappeenrannan Kimpisen urheilukenttä oli valaistu iltakilpailua varten ja perjantain kisakokemus olikin siinä mielessä ihan huikea!

Kisat alkoivat lajilla ”V8”:

4 kierrosta:
8 rinnallevetoa (raakana)
8 etukyykkyä
8 ylöstyöntöä

Paino 52,5kg, aikaraja 8 minuuttia.

IMG_5735

Etukäteen julkaistuista lajeista tämä oli se, mitä odotin kaikista vähiten. Oltiin kokeiltu tehdä laji jo ennen kisoja, joten se, miten pahalta laji tulee tuntumaan, oli vielä tuoreessa muistissa. Tiesin myös, että työnnöt hidastavat mun menoa sen verran, ettei kovin hyvää sijoitusta voinut lähteä lajista haaveilemaan. Treeneissä tehdyn suorituksen perusteella asetin tavoitteeksi saada vähintäänkin kolme täyttä kierrosta kahdeksassa minuutissa, mutta tästä jäätiin viiden toiston päähän, tuloksena kaksi kierrosta, 8 rinnallevetoa, 8 etukyykkyä, kolme työntöä ja 37 sija.

Vaikka kaksi ensimmäistä kierrosta tuntuikin menevän ihan hyvin aina etukyykkyihin asti, alkoi toisen kierroksen työnnöt jo painamaan selvästi (ks. alin kuva :D) ja varsinkin kolmannella kierroksella tahti hyytyi jo todella pahasti. Etukyykyt vei tehoa rinnallevedoista ja työnnöistä, ja pahinta lajissa olikin juuri se hapotuksentunne jaloissa! Lajin jälkeen sai kuitenkin hyvillä mielin lähteä seuraavan päivän haasteisiin, sillä pahimmasta lajista oli nyt selvitty! :)

IMG_5783

Kuvat: Anni Honkala

Read More

Kilpailuihin valmistautuminen ja herkistely

Kaikki tietää, että kisoihin tulee lähteä levänneenä ja mahdollisimman hyvässä iskussa, mutta se onkin oma taiteenlajinsa, miten tuo paras mahdollinen kilpailuvalmius saavutetaan. Treeneihin pitää säilyä tietty tatsi ja harjoittelun tulee säilyä tarpeeksi kovana, ettei suorituskyky alkaisi laskemaan, mutta toisaalta pitäisi levätä niin paljon, että kaikki kasaantunut väsymys saataisiin karistettua ja se kaikista paras suorituskyky kaivettua esiin. Myös uni, ravinto ja kehonhuolto pitäisi optimoida kisojen lähestyessä.

Hyvin onnistuneella herkistelyllä voi kisoissa kyetä suorituksiin, mihin ei olisi harjoituksissa kuvitellutkaan pystyvänsä, kun taas huonolla valmistautumisella voi heittää hukkaan koko harjoituskauden tavoitteen, jos kisoissa ei pystytäkään antamaan parastaan.

DSC01432

Varsinainen herkistelyjakso tulee ajankohtaiseksi noin paria viikkoa ennen kilpailuja. Harjoittelun volyymia aletaan vähentämään, mutta intensiteetti säilytetään samana. Mitä kuormittavampi harjoitusjakso on alla, sitä enemmän treenimäärää kannattaa vähentää. Yleensä n. 40-60 % kevennys on sopiva, mutta erittäin kuormittavan harjoitusjakson jälkeen suurempikin kevennys voi olla tarpeen. Jos siis tavallisena treeniviikkona käytät harjoitteluun n. 15 tuntia, on sopiva määrä herkistelyjaksolla n. 6-9 tuntia viikossa. Harjoitusten intensiteetti olisi kuitenkin hyvä säilyttää samana tai ainakin lähes yhtä korkeana aivan herkistelyjakson loppuun asti, jotta myös itse kilpailuissa pystytään vetämään kovaa.

Voima eikä liiemmin kestävyyskään ehdi juuri parantua enää viimeisinä viikkoina ennen kilpailua, joten niiden treenaamisen sijasta kannattaakin keskittyä etenkin taito- ja tekniikkaharjoituksiin sekä lyhyisiin, kovatehoisiin treeneihin. Myös kaikista hapottavimmat treenit on hyvä unohtaa kisojen lähestyessä, jotta keho ehtii varmasti palautua harjoittelusta kilpailuja varten.

Crossfit on vielä siitä aivan omanlaisensa kilpailulaji, ettei siinä useinkaan tiedä, mihin on valmistautumassa. Kisojen lähestyessä kannattaakin tehdä mahdollisimman monipuolisesti erilaisia liikkeitä ja varsinkin sellaisia, joita ei ole pitkiin aikoihin tullut muuten tehtyä. Ja jos jotain lajipaljastuksia on kisoista tehty, kannattaa niitä tietysti käyttää hyödykseen ja ottaa tuntumaa lajiin jo etukäteen.

DSC01448

DSC01454

Oma roolinsa on myös henkisellä valmistautumisella. Kova harjoittelu on kuormittavaa myös henkisesti, joten myös pää pitäisi saada parhaaseen mahdolliseen iskuun ja karistettua pois myös kaikki ylimääräinen henkinen väsymys. Vaikka kilpailut jännittäisikin, niin pitäisi löytyä myös kova kisaamisen nälkä ja halu päästä sinne kisakentälle, sillä ei kai hommassa muuten mitään järkeä ole?

Jännitys kannattaa ottaa positiivisen kautta – sehän vain kertoo siitä, että jotain asiaa pidetään tärkeänä ja siitä halutaan suoriutua mahdollisimman hyvin. Pahimmillaan se voi kuitenkin viedä yöunet ja ruokahalun, mikä taas vaikuttaa negatiivisesti suorituskykyyn. Jos jännitys on liiallista ja haittaa selvästi omaa kilpailuvalmistautumista, kannattaa sitä opetella hallitsemaan erilaisilla rentoutumisharjoituksilla tai mielikuvaharjoittelulla.

Omiin seuraaviin kisoihin, Karjalan Kovimpaan on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa. Pikkuhiljaa on siis alettava itsekin miettimään yhä tarkemmin, mitä ja miten on viisasta treenata. Raskaimmat maastaveto- ja kyykkytreenit on jo jätetty pois, ja pikkuhiljaa aletaan pudottamaan volyymia pois vähän enemmänkin. Taito- ja tekniikkaharjoittelu korostuu ja treeneistä tulee monipuolisia. Herkistelyjakso on itseasiassa todella hauska toteuttaa – on selvä päämäärä miksi treenata, ”peruspuurtaminen” on jo hoidettu, saa kikkailla vähän erikoisemmillakin jutuilla ja muutenkin tehdä vähän kaikkea monipuolisesti! :)

Lähteet ja lisätietoa aiheesta CrossFitin lajianalyysista: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/49997

Read More

Karjalan Kovin 2016 karsinta

Siitä asti kun tajusin, etten tule helmikuun Winter Wariin kisapaikkaa saamaan, on mulla ollut tavoitteena tämän kesän Karjalan Kovin. Viime viikon maanantaina julkaistiin kisojen karsintalaji ja tuloksia on aikaa syöttää vielä tämä päivä. Päätin jo etukäteen tekeväni lajin kahdesti, sillä tulosta saa lähes aina parannettua toisella kerralla ja niin kävi nytkin. Nyt vaan jännätään mihin oma tulos riittää karsintojen leaderboardilla..! Mukaan pääsee 50 parasta miestä ja naista plus masters-urheilijat, lopulliset tulokset julkaistaan ensi maanantaina.

f7130496mv

f7377472

f9792064mv

Laji 1

10 min time cap:
2000 m soutu
ME C2B (maksimimäärä rinta tankoon -liikettä)

Laji 2 (alkaa heti ensimmäisen lajin jälkeen)

7 min time cap:
Maasta kyykyn kautta pään yläpuolelle:
10 x 40 kg
8 x 50 kg
6 x 57,5 kg
4 x 65 kg
ME x 70 kg

Ensimmäinen laji meni mulla hyvin, soutu tuntui hyvältä eikä sen jälkeenkään tuntunut erityisen pahalta. Sen perään tuli tehdä vielä niin monta chest to baria, kuin jäljellä olevassa ajassa ehti. Myös C2B:t kulki hyvin, enkä onneksi tehnyt yhtään no-repiä (hylättyä toistoa). Lajin tulos on chest to barien määrä, jotka ehtii vielä soudun jälkeen tekemään ja ’tie break’ soudun aika, jolla ratkaistaan paremmuus jos usealla on sama määrä C2B. Oma tulos tässä oli 30 toistoa (ja soutu 7.51).

Chest to barien jälkeen pitikin lähteä suoraan toiseen lajiin, jossa tuli vapaalla tyylillä nostaa tanko maasta kyykyn kautta ylös pään päälle. Ensimmäiset kymmenen tuli tehdä 40 kilolla, seuraavat kahdeksan 50 kilolla jne., ja jos pääsi 70 kiloon asti, suoritettiin sillä maksimimäärä, mitä annetussa ajassa (7 min) vielä ehti. Tämä oli jo todella raskas laji ja sitä tehdessä tuntui, että joudun kasaamaan itseni jokaisen toiston jälkeen uudestaan ja nojailinkin polviin ihan luvattoman paljon. Jotenkin sain kuitenkin tehtyä kaikki toistot vielä 57,5 kilolla, eli tästä lajista sain tulokseksi 24 toistoa.

f20143168mv

f27049024mv

f25344320

Ainoa pelastus koko karsintalajissa oli kahden ensimmäisen osion jälkeen tullut kolmen minuutin tauko. Olin jo toisen lajin jälkeen aivan loppu ja sen perään olikin pakko ottaa lyhyt välikuolema ennen viimeistä lajia. Makasin maassa haukkomassa happea, kunnes oli pakko ryhdistäytyä ja saada pää (ja keuhkot) yhteistyöhön vielä viimeistä lajia varten.

Laji 3

8 min AMRAP:
10 tempausta @35kg
10 bar over burpeeta
30 tuplanaruhyppyä

Karsintalajin viimeisessä osassa tuli suorittaa niin monta kierrosta ja toistoa kuin ehti kahdeksassa minuutissa. Ensimmäinen liike oli tempaus 35 kilolla, jonka sai ottaa ”raakana” eli ilman kyykkyä. Paino oli onneksi melko kevyt, joten sen kanssa ei ongelmaa. Pahinta tässä lajissa oli burpeet, joissa piti vaan koittaa käskyttää itseään liikkeelle. Burpeiden jälkeen tuli tehdä vielä 30 tuplanaruhyppyä, kunnes kierros alkoi taas alusta. Ensimmäisen yrityksen jälkeen olin asettanut tavoitteeksi saada kolme täyttä kierrosta, mutta pakko se oli todeta toisenkin yrittämän jälkeen, ettei kunto vaan tällä hetkellä riitä sinne asti. Viimeisillä sekunneilla ehdin hyppimään vielä kolme tuplaa, mutta siihen se sitten jäikin, eli tulokseksi sain 123 toistoa.

f28819968mv

f28865344

Olo koko rutistuksen jälkeen oli noh, aika kamala! :D Luulin, että pystyisin kolmannessa lajissa yksinkertaisesti vaan käskyttämään itseäni liikkeelle niin, että ehtisin vielä hyppimään ne kolmannen kierroksen tuplat, mutta ei sitä vaan kyennyt! Ensimmäiseen kahteen osioon olenkin tyytyväinen, mutta viimeinen jäi edelleenkin vähän harmittamaan. Tuplista olisi saanut helppoja toistoja, enkä olisi tarvinnut kuin ehkä 20 sekuntia lisää, niin olisin todennäköisesti saanut ne kaikki. Mutta tällä mennään ja jos ei kisapaikkaa näillä näytöillä irtoa, niin eipä ole mitään jossiteltavaakaan. Parempaan en tällä kunnolla olisi pystynyt!

Kuvat: Mikko Palosaari / @burnisland

Read More

CTC Open 2016

Seuraavaksi luvassa kisatunnelmia viikonlopulta!

Viime lauantai meni tosiaankin Vantaalla CTC Open parikisoissa, jonne lähdettiin kahden parin voimin Jyväskylästä aamuvarhain ajelemaan! Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä kisaamaan Idan kanssa, mutta viime hetken sairastumisen takia Ida joutuikin jättämään kisat välistä. Tuuraajaksi saatiin onneksi Elisa, joka lähti kisaamaan päivän varoitusajalla! :D Eipä ainakaan tarvinnut kovin pitkään Elisan jännittää ensimmäisiä kisojaan ja onneksi Idakin lähti kuitenkin katsomaan, kannustamaan ja kuvailemaan paikan päälle. Suuri kiitos kisapäivästä molemmille! <3

CTC2

CTC1

CTC3

Laji 1

Parin kanssa aikaa vastaan (time cap 14 min):
6 x 40m Farmer’s carry @110kg
2 x 40m Renkaan kääntöjä (~100kg)
2 x 40m Renkaan vetoa
2 x 40m Repparijuoksu

Ensimmäinen laji suoritettiin ulkona ja siihen kuului tankojen kantamista, renkaan kääntelyä ja vetämistä, sekä repparijuoksua edestakaisin n. 40 metrin matkalla. Laji vaikutti ihan hauskalta, mutta en jotenkin osannut nauttia siitä yhtään sen jälkeen, kun hengitysoireet iskivät taas päälle. Farmer’s carryt meni omalta osalta vielä ihan OK, mutta renkaan kääntöihin lähdettäessä Elisa sai kyllä tehdä töitä ja tsempata meikäläistä ihan urakalla, että pysyin menossa mukana! Omaan tahtiin tehdessä on helppo pitää se tarvittava tauko, ettei oireet lähde yltymään, mutta nyt tuntui tosi pahalta antaa parin vaan venailla sillä aikaa kun itse koitti haukkoa henkeä. Elisa veti kuitenkin niin hienosti, että saatiin rengas käänneltyä ja vielä vedettyäkin määrätyn matkan päästä päähän ennen aikarajan koittamista. Vähän jäi kyllä harmittamaan, että lajin kivoin osuus repparijuoksu jäi meiltä välistä! Tässä lajissa meidän sijoitus oli 15/20.

CTC4mv

CTC5mv

Laji 2: ”Grisabel”

Aikaa vastaan kaksi kierrosta (time cap 6 min):
15 rinnallevetoa & työntöä @40kg
15 tempausta @ 40kg

Toisessa lajissa yhdistyi kaksi Benchmark wodia, Grace ja Isabel. Lajissa toisen parista tuli tehdä kaikki rinnallevedot ja työnnöt, toisen puolestaan kaikki tempaukset. Jouduttiin miettimään meidän työnjakoa hetki, sillä mä olin tempauksista todella epävarma mun ranteen takia, joka on isommilla painoilla temmatessa kipuillut viime aikoina. Elisa taas oli sitä mieltä, ettei tempaus ole yhtään niin varma liike hänelle ja tekisi mielummin työnnöt, ja siihen lopulta päädyttiinkin.

Puristusvoima ja alaselkä oli saanut kyytiä jo ensimmäisessä lajissa, joten tempaaminen ei tosiaankaan tuntunut mitenkään erityisen helpolta ja kevyeltä. Elisa veti oman osuutensa hienosti ja mä jatkoin tempauksia tekemällä kaikki toistot ykkösinä. Toinenkin kierros lähti menemään hyvin, mutta tiedättekö, oli hieman kuumottavaa olla naisten viimeisessä erässä tekemässä lajeja! Rinnalla veteli nimittäin sellaisia naisia, kuten kisojen voittajat Laura Isopoussu ja Annika Vahomäki, kolmanneksi tulleet Laura Pihkala ja Lilli Hedman sekä viidensiksi selvinneet Jenni Puoliväli ja Veera Koskelainen..! Kaikki älyttömän kovia ja kokeneita kisaajia, jotka kaikki vetivät lajin helposti läpi. Mä siinä tempailinkin yksin areenalla ainakin viimeiset puolitoista minuuttia aina aikarajan päättymiseen asti, kun muut parit olivat jo selvittäneet urakkansa! Oli se toisaalta siistiä, kun kaikki kannusti ja huusi loppuun asti vierellä, mutta vähän nauratti omat rumat, punnertamalla ylös nousseet nostot ja se, kun levypainokin meni ja halkesi kun heittelin tankoa alas (:D)! Sain vielä kymmenen toistoa tehtyä ennen aikarajaa, ja meidän sijoitus oli tässä lajissa 18/20.

CTC6mv

CTC7mv

Laji 3: ”Ohukainen ja paksukainen”

7 min AMRAP:

Paksukainen:
8 thrusteria @40kg
10m askelkyykkykävelyä kahvakuulat rinnalla (2 x 20kg)
Ohukainen:
15 toes to baria
15 leukaa
Paksukainen:
10m askelkyykkykävelyä kahvakuulat rinnalla
8 thrusteria
Ohukainen:
10 käsilläseisontapunnerrusta (AbMatin päältä)
15 burpeeta

Tässä lajissa toisen parista tuli hoitaa paksukaisen rooli ja toisen ohukaisen. Mä anelin jo lajia esiteltäessä Elisalta ohukaisen roolia, thrusterit ja askelkyykyt ei nimittäin houkutelleet sitten yhtään (:D)! Tällä työnjaolla sitten mentiinkin ja hyvin taisi toimia, tämä laji meni meillä parhaiten ja sijoituttiin tässä 12/20. Toes to barit ja leuanvedot tuli suorittaa melko liukkaalla tangolla ja vähän meinasi turhauttaa, kun ei grippi meinannut pysyä millään! Onneksi toistoja oli kuitenkin vaan se 15 kumpaakin, jonka jälkeen sainkin lähettää taas Elisan hommiin.

Toiseen omaan osuuteen kuului käsilläseisontapunnerruksia ja burpeita, joista punnerrukset meni todella helposti ja burpeetkin hyvään tahtiin. Ehdittiin vielä takaisin tangolle ja sieltä sain vielä joitakin leukoja ennen ajan loppumista. Ehdottomasti kisojen kivoin laji, josta jäi kaikista paras fiilis! Tämän myötä meidän kisat olikin kisattu, kun finaaliin jatkoi vain neljä parasta paria. Meidän lopullinen sijoitus oli 17/20.

CTC10Team JKL! 

Toisin kuin aiemmista kisoista, on mun rehellisesti sanottava, ettei näistä jäänyt mitenkään erityisen hyvä fiilis. Kisojen sijoitus ei ollut kummoinen ja lisäksi tuossa ”kuumassa erässä” kisaaminen johti siihen, että oltiin jokaisessa lajissa erämme selvästi huonoin pari. Ainahan sitä sanotaan että pitäisi keskittyä vaan omaan suoritukseen ja mennä omalla tasolla, mutta niin se huonommuuden tunne vaan pääsi pään sisälle. Ensimmäisessä lajissa iskeneet hengitysoireet pisti myös miettimään, että pystynkö enää ikinä kisoissa antamaan parastani pitkissä lajeissa, vai iskeekö hengitysvaikeudet niissä aina päälle.

Vähän on myös annettava palautetta kisojen järjestäjille tuomarilinjasta, joka oli todella vaihteleva. Mm. sellaisia kässäripunnerruksia ja leukoja meni läpi, jotka ei olleet lähelläkään standardien mukaisia sääntöjä! Mekin unohdettiin ihan täysin suorittaa toisessa lajissa aina läpsystä vaihto ja saman unohti kyllä meidän tuomarikin, eikä maininnut asiasta mitään. Muuten kisat oli kyllä hienosti järjestetty ja varsinkin kisojen finaalilaji oli aivan huikeaa seurattavaa! Suurkiitos siis kisojen järjestäjille ja etenkin huippuparille Elisalle, joka veti hienosti omat ekat kisansa näin lyhyellä varoitusajalla! Kiitos päivästä myös Ida, Mikko ja Markus! Ja oli tää toisaalta ihan opettavainen kokemus itsellekin. Hyvä huomata esimerkiksi se, ettei kisainto yhtään vähentynyt tällaisen astetta huonommankaan kokemuksen myötä. Kova duuni jatkukoon..!

Kuvat: Ida Löfberg // Edit: Mikko Palosaari

Read More

Winter War 2016

Tämän vuoden Winter War -kilpailut järjestettiin tosiaan viime viikonloppuna 5.2. – 6.2. Tampereella. Kisaan oli päässyt mukaan 32 karsintojen parasta mies- ja naisurheilijaa ja taso olikin todella kova tänä vuonna.

laji1tempaus

Kilpailijoiden urakka alkoi jo perjantaina, kun he suorittivat kaksi ensimmäistä lajia. Ensimmäinen laji mittasi jalkojen räjähtävää voimantuottoa, jossa urheilijat saivat kahdesti yrittää hypätä mahdollisimman korkealle ilman käsien avustusta. Mielenkiintoinen lajivalinta, mutta toisaalta erittäin lyhytkestoiset, kertasuorituksena toteutettavat räjähtävät lajit onkin ollut melko vähäisessä roolissa cf-kisoissa, joten ihan hyvä että tällaisiakin lajeja aletaan ottamaan mukaan! Toinen laji olikin sitten perinteisempi pitkäkestoinen rutistus, jossa urheilijoiden täytyi yrittää saada kolmesta eri ergometristä 60 minuutin aikana mahdollisimman paljon kaloreita irti.

Laji 1:

Max. vertikaalinen hyppy

Laji 2:

20 min Ski Erg
– 2 min tauko –
20 min Wattbike
– 2 min tauko –
20 min soutu

Tulos: yhteenlasketut kalorit

laji1

IMG_9504

Kolmannessa lajissa, eli lauantain ensimmäisessä lajissa, oli kolme kierrosta, joihin jokaiseen kuului samat liikkeet ja toistot kahvakuulien kanssa ja kierroksen loppuun aina joko leuanvetoja, chest to bareja tai bar muscle upeja. Hyvä kestovoimaa mittaava laji, jossa urhelijoiden täytyi pystyä suoritutumaan myös taitoa ja tekniikkaa vaativista tankoliikkeistä jo valmiiksi hengästyneenä ja väsyneenä.

Laji 3: ” 21 – 15 – 9″

Kolme kierrosta:
21 KB Mave (2 x 24 kg/2 x 16 kg)
15 KB Thruster (2 x 24 kg/2 x 16 kg)
9 KB Tempaus (24 kg/16 kg)

+ ensimmäisen kierroksen jälkeen 21 leuanvetoa
+ toisen kierroksen jälkeen 15 chest to baria (rinta tankoon -liikettä)
+ kolmannen kierroksen jälkeen 9 tanko muscle upia

laji2

Neljännessä lajissa urheilijoilla oli neljä minuuttia aikaa löytää kussakin liikkeessä oma ykkösmaksiminsa: sotilaspenkissä, valakyykyssä sekä rinnallevedossa. Nostetut kilot olivat oikeastaan kaikissa liikkeissä todella kovia, ja mä olisin ainakin ollut omien maksimipainojeni kanssa aivan häntäpäässä tässä lajissa!

Laji 4: ”Total 2″

1 RM Penkkipunnerrus
1 RM Valakyykky (OHS)
1 RM Rinnalleveto

Tulos: yhteenlaskettu kilomäärä

IMG_9848

Viides laji vaikutti todella kivalta tehdä, ja sitä oli myös jännittävää seurata! Parhaimmat vetivät kierroksia läpi alle minuutin vauhdilla, eikä juuri kukaan tuntunut edes hyytyvän pahasti tässä lajissa! Tämän haluan testata jossain vaiheessa itekin ja kokeilla, miten hyvin muscle upit kulkee hengästyneenä sekä miten pahasti lajin edetessä hyytyy, vai pystyykö painamaan kovaa loppuun asti.

Laji 5:

6 min AMRAP:
3/1 Muscle Up
6 Rinnalleveto (tyyli vapaa) 90/60kg
24 Tuplanaruhyppy

IMG_9982

Kuudennessä lajissa oli todella hyvä idea ja paperilla se näytti todella mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti toteutus meni tällä kertaa pahasti pieleen, kuten moni oli varmasti näkemässäkin tai on kuullut asiasta.. Kelkka ei luistanut kunnolla areenan kumimatolla ja ruttasi sitä niin, että työntämisestä tuli entistä vaikeampaa. Joillakin radoilla kelkka eteni paremmin kuin toisilla ja jossain välissä kelkkoja alettiin työntämään myös sivuttain, mikä laittoi urheilijat epäreiluun asemaan toisiinsa nähden. Harmi sinänsä, sillä tämä laji ratkaisi finaaliin pääsijät ja tulos olisi ollut ainakin osittain eri, jos laji olisi toiminut niin kuin sen oli tarkoitettu toimivan.

Laji 6: Työntö veto

Kelkan työntö 15 m
Kelkan veto 15 m (köyden avulla)
5 deficit käsilläseisontapunnerrusta

Kelkan työntö 15 m (+ 10 kg edelliseen kierrokseen)
Kelkan veto 15 m
10 deficit käsilläseisontapunnerrusta

Kelkan työntö 15 m (+ 10 kg edelliseen kierrokseen)
Kelkan veto 15 m
15 deficit käsilläseisontapunnerrusta

IMG_0050

Kilpailun finaaliin pääsi kahdeksan parasta urheilijaa ja tänä vuonna finaalilaji oli suhteellisen yksinkertainen, vain kolme eri liikettä, jossa painotkin olivat todella kevyet. Lajin spiikattiinkin mittaavan lähinnä ”sitä, kuka haluaa tätä (voittoa) eniten”. Eipä tosiaan ole ennen näkynyt kisoissa wall ball heittoja vajaan viiden kilon pallolla (10 lbs) saati missään finaalissa tempauksia 35 kilolla! Kevyet painot mahdollisti kuitenkin sen, että lajia tosiaankin pystyi puskemaan eteenpäin vaikka väkisin.

Laji 7: Finaali

Alkuun: 2/1 köyden kiipeäminen ilman jalkoja

5 kierrosta:
6 x tempaus (miehet 50 kg, naiset 35 kg)
30 x seinäpalloheitto (miehet 14 lbs, naiset 10 lbs)

Loppuun: 2/1 köyden kiipeäminen (tyyli vapaa)

Kokonaisuudessaan kisat olivat hienot ja harmittaakin vähän, että ne tullaan todennäköisesti muistamaan lähinnä tuosta kelkasta.. Mun mielestä jo tämän vuoden karsintalajit olivat todella hyviä ja samaa mieltä olen myös kisalajeista. Todella monipuolisia lajeja, joita haluan itekin päästä kokeilemaan!

Kuvat 1, 2 & 4: Mikko Palosaari / @burnisland

Read More