CrossFit lajianalyysi

Kun viime syksynä ilmottauduin kurssille, jossa piti tehdä jostakin valitsemastaan lajista kattava lajianalyysi, ei kovin kauaa tarvinnut miettiä mistä sen halusin tehdä. Koska yksi lajianalyysi crossfitista on jo tehty, ei tismalleen samanlaista tietenkään kannattanut lähteä tekemään. Otinkin omaan työhöni lähtökohdaksi tarkastella crossfitia kilpaurheilulajina – mitä se vaatii, miten kannattaa harjoitella sekä miten optimoida suorituskyky.

IMG_7027

Viimeiset yhdeksän kuukautta olenkin kaivellut CrossFitista löytyviä tilastoja, lukenut aiheesta ja vähän sen vierestäkin tehtyjä julkaisuja sekä hankkinut tietoa eri asiantuntijoilta ja lajin urheilijoilta. En varmaan ikinä ole tehnyt mitään koulutyötä niin huolella ja antaumuksella kuin tätä! Ajattelin kuitenkin, että jos kerran lähden työtä tekemään, niin tehdään sitten kerralla hyvä. Ja niin syntyi 59 sivun kokonaisuus, joka käsittää CrossFitin ominaispiirteet lajina, sen fyysiset ja psyykkiset vaatimukset, lajin fysiologiaa, parhaimman tavan valmentautua lajissa sekä esimerkin huipulla kilpailevan urheilijan harjoittelusta.

Itse ainakin opin työtä tehdessä paljon uutta, joten toivottavasti siitä on iloa muillekin!

Tässä linkki työhön: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/49997

Read More

Oma opintopolkuni

Nyt on sitten tämän syksyn opinnot startanneet ihan kunnolla, ja pitkästä aikaa on tullut istuttua myös psykologian luennoilla! Viimeiset pari vuotta on kulunut lähes pelkästään vain liikunnan opintojen parissa, mutta nyt olisi aika saattaa päätökseen myös nuo psykologian puolen opinnot. Näin viimeistä opiskelusyksyä aloitellessa ajattelin kertoa vähän tarkemminkin omista opiskeluistani ja omasta opintopolustani, siitä miten olen päätynyt opiskelemaan sekä psykologiaa että liikuntaa.

IMG_4317

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään selvää näkemystä siitä, mikä minusta tulee isona. Lapsuudessakin unelma-ammatti vaihteli lähes joka kuukausi, milloin halusin eläinlääkäriksi, milloin laulajaksi, joskus taas haaveilin huippu-urheilijan urasta tai sitten keksin haluta delfiininkouluttajaksi. Yhdessä vaiheessa suunnittelmana oli myös muuttaa Lappiin ja perustavaa oma huskyfarmi.. Mitään järkevää saati pysyvää suunnitelmaa en kuitenkaan missään vaiheessa saanut aikaiseksi. Nuorempana epätietoisuus ei vielä sen enempää häirinnyt, mutta kun lukion kolmannellakaan ajatukset eivät alkaneet selkiytymään, aloin jo vähän huolestuttamaan. Olin jopa vähän kateellinen niille, joilla oli jokin selvä kutsumusammatti ja tulevaisuuden suunnitelmat täysin selvillä.

Pitkien pohdintojen tuloksena sain kuitenkin rajattua mielenkiinnonkohteeni kolmeen eri alaan: kieliin, oikeustieteelliseen ja psykologiaan. Vaikka liikunta olikin aina ollut yksi lempiaineistani, ei siitä jotenkin vielä tuolloin osannut ajatella itselleen ammattia. Kiinnostuin kuitenkin jo lukion ensimmäisellä psykologiasta, vaikka meidän opettaja olikin mitä oli.. En edes käynyt kaikkia psykan kursseja ja kirjoituksiinkin opiskelin pääasiassa itsenäisesti. Niimpä pohdinnat ja opinto-ohjaajan kanssa vietetyt juttutuokiot johtivat lopulta siihen, että hain opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon ja pääsinkin aloittamaan opinnot heti kirjoitusten jälkeen syksyllä 2010.

IMG_4992

Ensimmäisenä vuonna tuntui, että ala on juuri se oikea mulle. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja kaikki opiskelukaveritkin olivat niin innoissaan. Kerrankin tunsi myös saavansa kunnollista opetusta aiheesta ja sen myötä tietysti oppikin ihan eri tavalla ja ymmärsi asioita paremmin. Paljon kuuli myös sitä, miten vaikea psykologiaa on päästä opiskelemaan, joten olihan sitä nyt pakostikin ylpeä ja innoissaan!

Myös toinen opiskeluvuosi lähti rullaamaan hyvin, mutta sen aikana aloitin lisäksi työt ryhmäliikuntaohjaajana ja samalla kuntosaliharrastuksesta tuli säännöllinen osa elämää. Kiinnostus liikuntaa kohtaan tuntui kasvavan koko ajan, ja mitä enemmän aloin miettimään valmistumista ja tulevaa ammattiani, sitä vakuuttuneempi olin, ettei psykologia ehkä olekaan se paras ala mulle. Talvella 2012 syntyikin päätös hakea liikunnalle opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa. Tuolloin en tullut edes ajatelleeksi muita vaihtoehtoja, vaan ”liikunnalla opiskelu” oli yhtä kuin liikuntapedalla opiskelu. Kävin pääsykokeissa, mutta en päässyt sisään, joten oli turvauduttava plan B:hen: jatkaa vielä psykologian parissa ja tehdä kandi valmiiksi, sekä lukea terveystieteiden perusopinnot sivuaineeksi kandidaatin tutkintoon.

Kun sitten syksyllä 2012 pääsin aloittamaan uuden sivuaineeni parissa, tajusin siihen kuuluneen liikuntabiologian peruskurssin kiinnostavan paljon enemmän, kuin yksikään sillä hetkellä pyörinyt psykologian kurssi! Olin jo päättänyt, että tulen hakemaan liikunnalle uudelleen ensi keväänä, mutta nyt mielenkiinto oli siirtynyt liikuntapedagogiikan puolelta liikuntabiologiaan ja sieltä etenkin valmennus- ja testausoppiin. Mitä enemmän otin alasta selvää, sen varmemmaksi tulin, että tuota haluan tehdä työkseni.

Panostin pääsykokeisiin paljon, sillä tiesin, että mulla oli paikattavaa ainakin 30 pisteen verran, sillä en ollut lukenut lukiossa pakollisia kursseja enempää kemiaa enkä fysiikkaa. Onneksi sain lähtöpisteistä kuitenkin muuten ihan hyvän tuloksen ja myös kirjallinen koe meni hyvin. Tein ennen toista pääsykoevaihetta vaikka kuinka paljon laskutoimituksia viime vuosien pisterajojen, sisäänottoprosenttien sekä omien edellisen vuoden liikuntatesteistä saamieni pisteiden perusteella, että miten hyvin mun pitäisi pärjätä ja saada missäkin osiossa pisteitä. Haastattelu ratkaisi 60 pisteen verran, joten päädyin siihen, että kunhan en mokaa sitä ihan täysin, niin mulla pitäisi olla ihan hyvät mahikset. Ja hyvinhän siinä kävi, sisään päästiin!

IMG_7830

Syksyllä 2013 fiilikset olikin ihan katossa ja olin aivan innoissani uusista opinnoista! Kun on koko edellisen lukuvuoden vaan haaveillut liikunnalla opiskelusta ja istunut luennoilla, jotka ei ihan hirveästi enää jaksaneet kiinnostaa, niin olihan se ihan huippua päästä lukemaan juuri sitä, mistä oli haaveillutkin. Olin ihan fiiliksissä jopa perus anatomian pänttäämisestä ja silloin jos koskaan oli tunne, että tää on mun juttu ! Ja parastahan tässä on se, että tuo tunne on vain voimistunut koko ajan. Liikunnalle pääseminen nosti mun opiskelumotivaation korkeammalle kuin koskaan ja pitkästä aikaa tuntui taas siltä että opiskelee, koska ihan oikeasti haluaa oppia eikä vain suorittaa kursseja.

Koska psykologian opinnot olivat kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, enkä halunnut jättää asioita kesken, niin päätin suorittaa maisterin tutkinnon molemmilta aloilta. Otin siis liikuntabiologian toiseksi pääaineeksi psykologian rinnalle ja siirryin suorittamaan liikunnalta ns. siltaopintoja, jotta mut voitiin siirtää suoraan maisterivaiheeseen. Viime syksynä pääsinkin aloittamaan maisterivaiheen opinnot, eli hyppäsin liikunnan nelosvuosikurssilaisten kanssa samaan vaiheeseen. Siinä sivussa kävin myös muutamia kakkosille, eli omalle vuosikurssilleni tarkoitettuja kursseja, mutten oikeastaan ollenkaan psykologian opintoja. Tuo 2014 syksy oli vielä hyvin pitkälti luentoja, demoja ja tenttejä, mutta keväällä opiskelu muuttui selvästi itsenäisemmäksi ja opinnot painottuivat nyt jo selvästi gradun kirjoittamiseen ja varsinaisia luentoja oli enää vain muutamia.

Ja nyt on sitten palattu taas psykologian opintojen pariin ja liikunnalta en tänä syksynä käykään kuin yhden ainoan kurssin. Musta tuntui pitkään siltä, ettei psykologian opinnot ihan hirveästi enää kiinnosta ja olin vaan tyytyväinen, kun sain ne pari vuotta olla pääasiassa liikunnan opintojen parissa. Nyt on kuitenkin myös psykan opintoja kohtaan herännyt mielenkiinto ihan uudella tavalla ja kaikki tämänkin syksyn opinnot vaikuttaa ihan todella mielenkiintoisilta! Ensi keväänä olisi sitten tarkoitus suorittaa psykologian viiden kuukauden mittainen harjoittelu ja viimeistellä vielä loputkin opinnot, joten voisin valmistua jo mahdollisesti ensi kesänä. Vaikka vuosi onkin lyhyt aika, niin tässä tuntuu olevan vielä niin paljon hommaa, ettei sitä edes osaa ajatella, miten lähellä tuo valmistuminen onkaan. Sen jälkeen suunnitelmat onkin vielä täysin auki, mutta meinasin kirjoittaa tämänhetkisestä unelma-ammatista vielä oman juttunsa, kun siitä on joskus postausta toivottukin! :)

Read More