Ensimmäinen työviikko takana

DSC00960

Throwback mökkimaisemiin toiseksi viimeiseltä lomaviikolta

Aloitin viime tiistaina työt Peurungassa psykologiharjoittelijana. Jotkut tietää Peurungan varmasti sen kylpylästä ja kaikista muista aktiviteeteistä sekä tapahtumista, mutta Peurungassa toteutetaan lisäksi erilaisia kuntoutuskursseja, joiden työryhmissä on myös psykologi mukana. Tämän ensimmäisen viikon olen lähinnä kiertänyt mun ohjaajan ja parin muun psykologin kanssa, seurannut heidän työtään sekä tarkkaillut ryhmä- ja yksilötapaamisia vain sivusta, mutta viimeistään parin viikon päästä mulle tulee jo ihan omia ryhmiä vedettäväksi ja omia kuntoutujiakin yksilökäynnille!

Ensivaikutelma paikasta on ihan todella hyvä ja tälläkin viikolla ajelin joka päivä sekä töihin että sieltä pois hymyssä suin! Tajusin jo parin vuoden psykologian opintojen jälkeen, ettei se ns. perinteinen terapiatyö ole sitä mun ominta aluetta ja ehkä siksi tuolla hommat vaikuttaakin niin lupaavalta, koska psykologin rooli on kuntoutustyössä selvästi enemmän ohjaava ja neuvova. Lisäksi työtehtävät ovat monipuolisia, kun on vaikka miten paljon erilaisia kuntoutuskursseja ja ryhmiä, joissa on erilaisia keskusteluja ja lähes joka viikko on taas edessä uusi ryhmä uusilla ihmisillä. Kuntoutus on vielä siinäkin mielessä ihana työkenttä, että sinne tulevat ihmiset ovat lähes aina päässeet kuntoutukseen, eli asiakkaatkin ovat (ainakin useimmiten) myös motivoituneita!

Mun oman ohjaajan lisäksi talossa on myös neljä muuta psykologia, joilta saan mennä milloin tahansa kysymään neuvoa ja lisäksi pääsen tarkkailemaan näiden kaikkien tapaa tehdä tuota työtä. Psykologien lisäksi talosta löytyy mm. fysioterapeutteja, liikunnanohjaajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, ravitsemusterapeutteja… Todella moneen kuntoutuskurssiin liittyy kuntotestejä sekä keskustelua ravitsemuksen ja liikunnan tärkeydestä, joten koen myös mun liikunnan opinnoista olevan hyötyä tuolla ympäristössä työskennellessä. Lisäksi yksi kuntoutuksen tärkeimpiä asioita, tavoitteenasettelu ja motivointi, kuuluu ihan mun lempiaiheisiin muutenkin, joten näkisin että tuun kyllä viihtymään nämä seuraavat viisi kuukautta tuolla paremmin kuin hyvin! :)

Read More

CrossFit lajianalyysi

Kun viime syksynä ilmottauduin kurssille, jossa piti tehdä jostakin valitsemastaan lajista kattava lajianalyysi, ei kovin kauaa tarvinnut miettiä mistä sen halusin tehdä. Koska yksi lajianalyysi crossfitista on jo tehty, ei tismalleen samanlaista tietenkään kannattanut lähteä tekemään. Otinkin omaan työhöni lähtökohdaksi tarkastella crossfitia kilpaurheilulajina – mitä se vaatii, miten kannattaa harjoitella sekä miten optimoida suorituskyky.

IMG_7027

Viimeiset yhdeksän kuukautta olenkin kaivellut CrossFitista löytyviä tilastoja, lukenut aiheesta ja vähän sen vierestäkin tehtyjä julkaisuja sekä hankkinut tietoa eri asiantuntijoilta ja lajin urheilijoilta. En varmaan ikinä ole tehnyt mitään koulutyötä niin huolella ja antaumuksella kuin tätä! Ajattelin kuitenkin, että jos kerran lähden työtä tekemään, niin tehdään sitten kerralla hyvä. Ja niin syntyi 59 sivun kokonaisuus, joka käsittää CrossFitin ominaispiirteet lajina, sen fyysiset ja psyykkiset vaatimukset, lajin fysiologiaa, parhaimman tavan valmentautua lajissa sekä esimerkin huipulla kilpailevan urheilijan harjoittelusta.

Itse ainakin opin työtä tehdessä paljon uutta, joten toivottavasti siitä on iloa muillekin!

Tässä linkki työhön: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/49997

Read More

Yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu: Teoriasta käytäntöön

Liikuntabiologian laitos järjesti tällä viikolla symposiumin, joka käsitteli kestävyys- ja voimaharjoittelun yhdistämistä. Tapahtumassa oli useita eri puhujia, joista jokainen toi oman näkökulmansa voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämiseen, sekä miten tieteellisesti tutkittua tietoa aiheesta voidaan hyödyntää käytännön harjoittelussa ja valmennustyössä. Seminaarit olivat todella mielenkiintoisia ja vaikka moni puhuikin usein tietysti oman urheilulajinsa näkökulmasta, pystyi monia asioita silti soveltamaan myös yleiselle tasolle ja crossfitiinkin sopivaksi. Ihan kaikkiin seminaareihin en valitettavasti päässyt ja paljon mielenkiintoisia luentoja jäi kuulematta, mutta tässä jotain tärkeimpiä asioita, joita mulla jäi symposiumista mieleen!

IMG_2693

1. Kestävyyttä ja voimaa voi harjoitella samaan aikaan tuloksekkaasti, jos harjoittelun intensiteetti säilyy matalana, eikä harjoitusjakso ole kovin pitkä. Siinä vaiheessa, kun treenin intensiteetti kasvaa tai harjoittelua jatketaan pidemmän aikaa, alkaa liika kestävyysharjoittelu haittaamaan voimatulosten optimaalista kehittymistä. Lihas ei voi adaptoitua täydellisesti kumpaankin harjoitusmuotoon, sillä niiden harjoitusvasteet ovat niin erilaiset.

2. Voimaharjoittelua on syytä sisällyttää jokaiseen harjoituskauteen. Jos voimaharjoittelun lopettaa, lähtevät voimatulokset laskuun, vaikka räjähtävää voimaa ja tehoharjoittelua jatkettaisiinkin.

3. Voimaharjoittelu tukee lähes kaikkea muuta harjoittelua. Voima auttaa taidon oppimisessa, ja voimaharjoittelu (oikealla tavalla toteutettuna) on hyödyllistä myös kestävyysurheilijoille. Etenkin maksimivoiman harjoittaminen voi parantaa kestävyysurheilijoiden taloudellisuutta, tekniikkaa sekä ennaltaehkäistä vammoja ilman mitään mainittavia negatiivisia vaikutuksia.

4. Harjoitellessa todella kovatehoisesti, esim. HIIT (High Intensity Interval Training) tyyppisesti, on hyvä huolehtia riittävästä hiilihydraattien saannista. Jatkuva liian vähäinen hiilihydraattien saaminen voi johtaa jatkuvasti alentuneisiin hh-varastoihin, jolloin keho voi ajautua helpommin ylikuntoon.

5. Jos sekä voimaa että kestävyyttä haluaa treenata samalla harjoituskerralla, kannattaa sitä ominaisuutta harjoittaa ensin, jonka haluaa ensisijaisesti kehittyvän. Parhaimpia tuloksia kuitenkin saisi, jos eri ominaisuuksia harjoittelisi eri harjoituskerroilla, tai kaikista mieluiten kokonaan eri päivinä.

6. Voiman ylläpitoon vaaditaan vähintään yksi voimatreeni 7-10 päivän välein, kerta kahdessa viikossa ei vielä riitä ylläpitämään voimatasoja.

7. Vaikka itse lajisuoritus ei olisikaan pääasiassa aerobista suorituskykyä vaativa (pitkää ja matalatehoista suorittamista), auttaa hyvä aerobinen kunto palautumaan nopeammin, sekä kehoa kestämään kovat treenit ja kilpailut.

8. Triathlon-urheilijakin voi hyötyä suuresta määrästä voimaharjoittelua. Triathlonisti voi tehdä jopa hypertrofistyyppistä (lihasmassaa lisäävää) harjoittelua, sillä suuret määrät kestävyysharjoittelua kuitenkin inhibovat lihasmassan kasvua niin, ettei kehonpaino pääse nousemaan (mikä olisi haitaksi triathlonissa).

9. Voimaharjoittelun tulisi aina tukea itse lajia ja voimaliikkeiden tulisi olla lajille tyypillisiä. Voimaharjoittelu ei saa häiritä lajitreenejä, vaan ainoastaan tukea ja täydentää niitä.

10. Kestävyysharjoittelu paastotilassa (esim. aamuaerobiset tyhjällä mahalla) saattaa akuutisti nostaa rasvojen käyttöä energiaksi, totuttaa elimistöä käyttämään rasvoja paremmin energianlähteenä ja parantaa suorituskykyä matalatehoisissa harjoituksissa, mutta sillä EI ole suurta vaikutusta ns. rasvanpolttoon (rasvamassan vähentämiseen).

Read More

Oma opintopolkuni

Nyt on sitten tämän syksyn opinnot startanneet ihan kunnolla, ja pitkästä aikaa on tullut istuttua myös psykologian luennoilla! Viimeiset pari vuotta on kulunut lähes pelkästään vain liikunnan opintojen parissa, mutta nyt olisi aika saattaa päätökseen myös nuo psykologian puolen opinnot. Näin viimeistä opiskelusyksyä aloitellessa ajattelin kertoa vähän tarkemminkin omista opiskeluistani ja omasta opintopolustani, siitä miten olen päätynyt opiskelemaan sekä psykologiaa että liikuntaa.

IMG_4317

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään selvää näkemystä siitä, mikä minusta tulee isona. Lapsuudessakin unelma-ammatti vaihteli lähes joka kuukausi, milloin halusin eläinlääkäriksi, milloin laulajaksi, joskus taas haaveilin huippu-urheilijan urasta tai sitten keksin haluta delfiininkouluttajaksi. Yhdessä vaiheessa suunnittelmana oli myös muuttaa Lappiin ja perustavaa oma huskyfarmi.. Mitään järkevää saati pysyvää suunnitelmaa en kuitenkaan missään vaiheessa saanut aikaiseksi. Nuorempana epätietoisuus ei vielä sen enempää häirinnyt, mutta kun lukion kolmannellakaan ajatukset eivät alkaneet selkiytymään, aloin jo vähän huolestuttamaan. Olin jopa vähän kateellinen niille, joilla oli jokin selvä kutsumusammatti ja tulevaisuuden suunnitelmat täysin selvillä.

Pitkien pohdintojen tuloksena sain kuitenkin rajattua mielenkiinnonkohteeni kolmeen eri alaan: kieliin, oikeustieteelliseen ja psykologiaan. Vaikka liikunta olikin aina ollut yksi lempiaineistani, ei siitä jotenkin vielä tuolloin osannut ajatella itselleen ammattia. Kiinnostuin kuitenkin jo lukion ensimmäisellä psykologiasta, vaikka meidän opettaja olikin mitä oli.. En edes käynyt kaikkia psykan kursseja ja kirjoituksiinkin opiskelin pääasiassa itsenäisesti. Niimpä pohdinnat ja opinto-ohjaajan kanssa vietetyt juttutuokiot johtivat lopulta siihen, että hain opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon ja pääsinkin aloittamaan opinnot heti kirjoitusten jälkeen syksyllä 2010.

IMG_4992

Ensimmäisenä vuonna tuntui, että ala on juuri se oikea mulle. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja kaikki opiskelukaveritkin olivat niin innoissaan. Kerrankin tunsi myös saavansa kunnollista opetusta aiheesta ja sen myötä tietysti oppikin ihan eri tavalla ja ymmärsi asioita paremmin. Paljon kuuli myös sitä, miten vaikea psykologiaa on päästä opiskelemaan, joten olihan sitä nyt pakostikin ylpeä ja innoissaan!

Myös toinen opiskeluvuosi lähti rullaamaan hyvin, mutta sen aikana aloitin lisäksi työt ryhmäliikuntaohjaajana ja samalla kuntosaliharrastuksesta tuli säännöllinen osa elämää. Kiinnostus liikuntaa kohtaan tuntui kasvavan koko ajan, ja mitä enemmän aloin miettimään valmistumista ja tulevaa ammattiani, sitä vakuuttuneempi olin, ettei psykologia ehkä olekaan se paras ala mulle. Talvella 2012 syntyikin päätös hakea liikunnalle opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa. Tuolloin en tullut edes ajatelleeksi muita vaihtoehtoja, vaan ”liikunnalla opiskelu” oli yhtä kuin liikuntapedalla opiskelu. Kävin pääsykokeissa, mutta en päässyt sisään, joten oli turvauduttava plan B:hen: jatkaa vielä psykologian parissa ja tehdä kandi valmiiksi, sekä lukea terveystieteiden perusopinnot sivuaineeksi kandidaatin tutkintoon.

Kun sitten syksyllä 2012 pääsin aloittamaan uuden sivuaineeni parissa, tajusin siihen kuuluneen liikuntabiologian peruskurssin kiinnostavan paljon enemmän, kuin yksikään sillä hetkellä pyörinyt psykologian kurssi! Olin jo päättänyt, että tulen hakemaan liikunnalle uudelleen ensi keväänä, mutta nyt mielenkiinto oli siirtynyt liikuntapedagogiikan puolelta liikuntabiologiaan ja sieltä etenkin valmennus- ja testausoppiin. Mitä enemmän otin alasta selvää, sen varmemmaksi tulin, että tuota haluan tehdä työkseni.

Panostin pääsykokeisiin paljon, sillä tiesin, että mulla oli paikattavaa ainakin 30 pisteen verran, sillä en ollut lukenut lukiossa pakollisia kursseja enempää kemiaa enkä fysiikkaa. Onneksi sain lähtöpisteistä kuitenkin muuten ihan hyvän tuloksen ja myös kirjallinen koe meni hyvin. Tein ennen toista pääsykoevaihetta vaikka kuinka paljon laskutoimituksia viime vuosien pisterajojen, sisäänottoprosenttien sekä omien edellisen vuoden liikuntatesteistä saamieni pisteiden perusteella, että miten hyvin mun pitäisi pärjätä ja saada missäkin osiossa pisteitä. Haastattelu ratkaisi 60 pisteen verran, joten päädyin siihen, että kunhan en mokaa sitä ihan täysin, niin mulla pitäisi olla ihan hyvät mahikset. Ja hyvinhän siinä kävi, sisään päästiin!

IMG_7830

Syksyllä 2013 fiilikset olikin ihan katossa ja olin aivan innoissani uusista opinnoista! Kun on koko edellisen lukuvuoden vaan haaveillut liikunnalla opiskelusta ja istunut luennoilla, jotka ei ihan hirveästi enää jaksaneet kiinnostaa, niin olihan se ihan huippua päästä lukemaan juuri sitä, mistä oli haaveillutkin. Olin ihan fiiliksissä jopa perus anatomian pänttäämisestä ja silloin jos koskaan oli tunne, että tää on mun juttu ! Ja parastahan tässä on se, että tuo tunne on vain voimistunut koko ajan. Liikunnalle pääseminen nosti mun opiskelumotivaation korkeammalle kuin koskaan ja pitkästä aikaa tuntui taas siltä että opiskelee, koska ihan oikeasti haluaa oppia eikä vain suorittaa kursseja.

Koska psykologian opinnot olivat kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, enkä halunnut jättää asioita kesken, niin päätin suorittaa maisterin tutkinnon molemmilta aloilta. Otin siis liikuntabiologian toiseksi pääaineeksi psykologian rinnalle ja siirryin suorittamaan liikunnalta ns. siltaopintoja, jotta mut voitiin siirtää suoraan maisterivaiheeseen. Viime syksynä pääsinkin aloittamaan maisterivaiheen opinnot, eli hyppäsin liikunnan nelosvuosikurssilaisten kanssa samaan vaiheeseen. Siinä sivussa kävin myös muutamia kakkosille, eli omalle vuosikurssilleni tarkoitettuja kursseja, mutten oikeastaan ollenkaan psykologian opintoja. Tuo 2014 syksy oli vielä hyvin pitkälti luentoja, demoja ja tenttejä, mutta keväällä opiskelu muuttui selvästi itsenäisemmäksi ja opinnot painottuivat nyt jo selvästi gradun kirjoittamiseen ja varsinaisia luentoja oli enää vain muutamia.

Ja nyt on sitten palattu taas psykologian opintojen pariin ja liikunnalta en tänä syksynä käykään kuin yhden ainoan kurssin. Musta tuntui pitkään siltä, ettei psykologian opinnot ihan hirveästi enää kiinnosta ja olin vaan tyytyväinen, kun sain ne pari vuotta olla pääasiassa liikunnan opintojen parissa. Nyt on kuitenkin myös psykan opintoja kohtaan herännyt mielenkiinto ihan uudella tavalla ja kaikki tämänkin syksyn opinnot vaikuttaa ihan todella mielenkiintoisilta! Ensi keväänä olisi sitten tarkoitus suorittaa psykologian viiden kuukauden mittainen harjoittelu ja viimeistellä vielä loputkin opinnot, joten voisin valmistua jo mahdollisesti ensi kesänä. Vaikka vuosi onkin lyhyt aika, niin tässä tuntuu olevan vielä niin paljon hommaa, ettei sitä edes osaa ajatella, miten lähellä tuo valmistuminen onkaan. Sen jälkeen suunnitelmat onkin vielä täysin auki, mutta meinasin kirjoittaa tämänhetkisestä unelma-ammatista vielä oman juttunsa, kun siitä on joskus postausta toivottukin! :)

Read More