Henkisesti vahva urheilija

Samaan väitteeseen törmää, puhuttiimpa melkein mistä lajista tahansa: ”ei sitä voittajaa ratkaista fyysisillä ominaisuuksilla vaan sillä, kuka on henkisesti vahvin”. Kyseenalaistin tämän pitkään ajatellen, että onhan se nyt kuitenkin loppupeleissä se fyysinen kunto, mitä urheilulajeissa mitataan ja millä pärjää. Mitä enemmän olen kuitenkin lukenut psykologiaa ja urheilupsykologiaa, sen paremmin olen alkanut ymmärtämään henkisen puolen todellisen tärkeyden.

Minkä tahansa lajin huipulla kilpailevat ovat äärettömän kovassa kunnossa fyysisesti. Niin kovassa, että pelkästään fyysisten ominaisuuksien perusteella on vaikea edes tehdä erottelua huippujen välillä. Siksi erot syntyykin usein henkisellä puolella – kuka kestää paineet, kuka säilyttää itseluottamuksensa loppuun asti ja vetää samanlaisen suorituksen niin kisoissa tuhatpäisen yleisön katsellessa kuin yksin treeneissäkin.

Monelle tulee luultavasti mieleen sellaisia sanoja kuin itseluottamus, keskittymiskyky ja päättäväisyys, kun puhutaan henkisestä vahvuudesta. Seuraavaksi vielä vähän tarkemmin myös muita henkisesti vahvojen urheilijoiden ominaisuuksia ja tapoja.

untitleduntitled shoot160519199

Henkisesti vahva urheilija..

…valmistautuu yksityiskohtaisilla sunnitelmilla myös vastoinkäymisiin, jotta kilpailuihin voi lähteä hyvällä itseluottamuksella.

…valmistautuu myös muihin epätavallisiin tilanteisiin ja häiriötekijöihin ennen kilpailua sekä sen aikana.

…keskittyy vain edessäolevaan suoritukseen ja sulkee mielestään kaikki turhat ajatukset ja muut häiriötekijät.

…tekee monia henkisen puolen harjoituksia (mielikuvaharjoitukset) ennen kilpailua.

… ei huolehdi toisista kilpailijoista, vaan keskittyy vain sellaisiin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa.

…kehittää huolelliset ja yksityiskohtaiset kilpailusuunnitelmat.

…osaa säädellä omaa jännitys- ja virittyneisyystasoaan.

(Lähde: Weinberg & Gould, Foundations of Sport and Exercise Psychology)

untitleduntitled shoot160519266

On siis tärkeää osata valmistautua edessä olevaan suoritukseen, eikä vain luottaa sen menevän omalla painollaan. Vaikka suurin osa valmistautumisesta onkin hyvä keskittää optimisuoritukseen, on tärkeää olla varautunut myös epätavallisiin tilanteisiin ja vastoinkäymisiin. Vaikka jotain erikoista sattuisikin, ei suorituksen fokusta kadoteta aivan täysin, kun odottamattomiinkin tilanteisiin on valmistauduttu jo etukäteen.

Lisäksi on aivan turha murehtia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja puolestaan niihin asioihin, jotka ovat itsestä kiinni, pitäisi löytää niin hyvä itseluottamus, ettei stressaava kisatilannekaan häiritse suoriutumista. Itse ehkä lisäisin tuohon listaan vielä sen, ettei henkisesti vahvoille urheilijoille ne vastoinkäymisetkään ole maailmanloppu. Urheiluun osataan suhtautua ”vain urheiluna”, ja huonostikin menneiden kisojen jälkeen vain jatketaan harjoittelua ja nostetaan takaisin se usko omaan tekemiseen.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että henkistä vahvuutta voi (ja pitääkin) harjoitella! Kukaan ei ole joko-tai, heikko tai vahva, vaan aivan kuten fyysisiäkin ominaisuuksia, voi myös henkistä suorituskykyään parantaa harjoittelulla. Juuri erilaiset mielikuvaharjoitukset, erilaisiin tilanteisiin valmistautuminen ja positiivinen itsepuhe ovat hyviä henkisen valmentautumisen keinoja. Sen puolen kapasiteetti on nimittäin aivan valtava, kunhan sitä vain lähtee treenaamaan!

Kuvat: Taffer

Read More

Kun pelkkä treenaaminen ei riitä

Tiettyyn pisteeseen asti pelkkä tekeminen ja treeniohjelman noudattaminen riittää varmasti tuomaan toivottavaa tulosta – suoritat määrätyt treenit ja that’s it. Mutta kun urheillaan tavoitteellisesti ja halutaan maksimoida kehitys, nousee henkinen ja kognitiivinen puoli yhä tärkeämpään rooliin.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka paljon parempia tuloksia voisitkaan saada, jos oikeasti keskittyisit joka ikiseen treeniin, minkä teet? Et vain nostelisi painoja, vaan nostaisit niitä täydellä fokuksella, etkä vain suorittaisi liikettä, vaan miettisit tarkkaan myös miten sen teet.

Kun treenaa tavoitteellisesti, on tärkeää osata keskittyä ja valmistautua jokaiseen yksittäiseen treeniin. Eikä vaan jokaiseen treeniin, vaan myös jokaiseen nostoon, toistoon ja liikkeeseen, joka ikiseen harjoitteeseen. Jos haluaa kilpailla ja pystyä antamaan kaikkensa kilpailussa, pitää opetella antamaan kaikkensa myös treeneissä.

IMG_1105bs

Treenistä tulee helposti rutiinia. Ne mennään tekemään sen suurempia miettimättä, oli sitten hyvä tai huono päivä ja turhan usein vaan suoritetaan pois alta. Kuinka usein treeneissä tulee annettua kaikkensa? Enkä nyt tarkoita sitä, että on treenin jälkeen tajunnan rajamailla oksentamassa ämpäriin ”kaikkensa antaneensa”, vaan että on antanut harjoitukselle itsetään 100% ja keskittynyt jokaiseen toistoon täysillä.

Keskittymisen kautta asiat tulee tehtyä aina vähän paremmin. Tekniikka säilyy hyvänä, fokus säilyy treenaamisessa ja kovissakin rutistuksissa jaksaa painaa vähän kovempaa ja paremmin. Yksittäisellä treenillä ei ole vielä hirveän suurta vaikutusta, mutta jos asiat tehdään pitkässä juoksussa – päivä päivältä, viikko viikolta ja joka kuukausi sekä vuosi astetta paremmin ja paremmalla fokuksella, voi olla varma, että myös tulokset ovat parempia!

Muistan kun vielä jalkapalloa pelatessani valmentajamme takoi meille päähän miten laiskoista harjoituksista seuraa auttamatta myös laiska pelityyli. Miten voi olettaa pystyvänsä vetämään täysillä peleissä tai kilpailuissa, jos ei vedä täysillä myös harjoituksissa? Tai miten luulet osaavasi keskittyä johonkin 100% kisoissa, jos harjoituksissa annat itsestäsi vain 80-90 prosenttia?

IMG_1090

Mulla on ainakin parannettavaa tän asian kanssa. Koulupäivän jälkeen voi olla vaikeaa saada täysi fokus treeniin ja yrittää kiskoa itsestään kaikki irti. Huomaan myös esimerkiksi joitakin pienempiä, ”varmoja” painoja nostaessa, että keskittyminen saattaa olla ihan missä sattuu. Kunnon fokus tulee vasta, kun aletaan lähetymään maksimeja tai kun sarja käy todella raskaaksi, vaikka ihan yhtä lailla niihin kevyempiinkin nostoihin pitäisi keskittyä.

Hyvä treeni ei välttämättä ole sellainen, minkä on vain saanut tehtyä, vaan sellainen, minkä on saanut tehtyä hyvin ja ajatuksella läpi. Kehittyminen ei ole vain painojen, nopeuden tai tehojen kasvamista, vaan osaltaan se on myös parempaa keskittymiskykyä. Sitä, että pyrkii tekemään parhaansa joka ikisessä treenissä.

On tärkeää tajuta, etteivät treenit ole ”pelkkiä harjoituksia”, vaan ne on nimenomaan se pohja, millä kilpailuihin valmistaudutaan. Eli juuri niitä tärkeimpiä asioita hyvän suorituksen edellytykseksi! Ja onhan kilpailuihinkin paljon mukavampi lähteä, kun voi kisapäivänä todeta, että on tosiaankin tehnyt jo kaiken voitavansa, eikä mitään olisi voinut tehdä enää paremmin.

Read More