Voimaharjoittelun tärkeys

mv

Eri harjoitusmuotoja ja fyysisen suorituskyvyn ominaisuuksia tulee helposti mietittyä yksittäisinä, toisistaan täysin erillään olevina asioina. Tullakseen kestävämmäksi, pitää tehdä pitkäkestoista kestävyysharjoittelua ja vastaavasti nopeutta saa ainoastaan kovatehoisilla, lyhyillä nopeusharjoitteilla. Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Vaikka eri fyysiset ominaisuudet voidaankin teoriassa jakaa omiin lokeroihinsa, ei jako ole läheskään yhtä selvä käytännössä.

Kestävyysurheilussakin on aina jossain määrin kyse myös voimantuotosta ja nopeusharjoittelukin vaatii riittävän määrän mm. kestävyyttä. Vaikka tiettyjä harjoitusmuotoja pidetäänkin toistensa ”vihollisina” kumoten toistensa harjoitusvasteet, on usealla fyysisen kunnon osa-alueilla myös positiivinen yhteys: kun harjoittelee toista, kehittyy myös toinen. Tästä esimerkkinä voimaharjoittelu, jolla näyttäisi olevan hyvin laajat vaikutukset meidän koko fyysiseen kuntoon:

strength interplay2(Muokattu lähteestä Bompa & Haff: Periodization)

Voimaharjoittelun on huomattu esimeriksi parantavan kestävyysurheilijoiden taloudellisuutta, tehontuottoa sekä suorituskykyä yleisesti. Vaikka suuret voimatasot yhdistetäänkin helposti isoihin lihaksiin, ei voimaharjoittelun tarvitse todellakaan aina tähdätä lihasmassan kasvattamiseen, eikä lihasten kasvu ole ainoa mittari kertomaan voimaharjoittelun tuloksellisuudesta. Etenkin kestävyysurheilussa kehon massa tuleekin pyrkiä säilyttämään melko alhaisena, jottei suorituksen taloudellisuus kärsi. Lihasmassan kasvun sijaan/lisäksi voimatreenistä voi saada selvää hyötyä myös esimerkiksi parantuneen lihasaktivaation, tehontuoton ja koordinaation kautta.

Vaikka puhdasta maksimaalista voimaa (maximal strength) vaaditaankin vain harvoissa lajeissa, huomataan ylläolevasta kuviosta sen olevan tärkeä ominaisuus myös monen muun fyysisen suorituskyvyn osa-alueen kannalta. Maksimivoima on suoraan yhteydessä mm. kestovoimaan (muscular endurance), eli mitä paremmat on maksimivoimatasot, sitä kauemmin jaksaa liikuttaa myös submaksimaalista painoa. Maksimivoimasta saa suoraa hyötyä myös teho- ja nopeuslajeihin, joissa voimaa täytyy tuottaa mahdollisimman paljon, mutta samalla myös erittäin nopeasti. Voiman tärkeydestä kertoo sekin, että kilpaurheilijoilla voimaharjoittelu säilyy mukana ohjelmoinnissa niin harjoitus- kuin kilpailukaudellakin, oli laji mikä tahansa.

Voimaa treenatessa tulee kuitenkin aina huomioida harjoittelun lajinomaisuus. On hyvä muistaa, että paras paikka voimatreenille ei aina välttämättä ole se tavallinen kuntosali, vaan voimaharjoittelua voi olla myös lajinomaisen suorituksen tekeminen joko lisäpainolla, vastuksella tai tavallista painavammalla välineellä. Joskus voimaharjoittelun suunnitteluun tarvitaankin mielikuvistusta ja luovuutta, jotta harjoittelu pysyy lajia tukevana, vaihtelevana ja mielekkäänä! Mutta joka tapauksessa: voimaa tarvitaan, teitpä sitten mitä tahansa!

Lähteet:
Bompa & Haff 2009: Periodization – Theory and Methodology of Training.
Beattie ym. 2014: The effect of strength training on performance in endurance athletes.
Mero ym. 2016: Huippu-urheiluvalmennus – Teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa.
Zatsiorsky & Kraemer 2006: Science and practise of strength training.